Händelin ensimmäinen italialainen ooppera

22.5.2019 Georg Friedrich Händelin ooppera Rodrigo Deutsches Theaterissa Göttingenissä

Internationale Händel-Festspiele Göttingen eli Göttingenin kansainvälinen Händel-festivaali on jälleen tuonut kaupunkiin läjäpäin säveltäjän musiikin ystäviä. Itse valitsin tämän vuoden ohjelmasta ainoastaan Rodrigo-oopperan, jonka alkuperäinen (libreton) nimi oli Vincer se stesso è la maggior vittoria. Kantaesityksensä se sai Firenzessä 1707 – siis vuosi sen jälkeen, kun parikymppinen säveltäjä oli saapunut Italiaan Hampurin-vuosiensa jälkeen.

Rodrigo esitettiin Göttingenin viehättävässä Deutsches Theaterissa, joka on valmistunut 1890. Parvella sijainnut paikkani ei ollut näkymän suhteen paras mahdollinen, mutta kuitenkin riittävä – ja onneksi salin akustiikka toimi erinomaisesti, niin että herkkä cembalonsoittokin kuului hyvin. Orkesteria (FestspielOrchester Göttingen) johti festivaalin taiteellinen johtaja Laurence Cummings, joka on tunnettu brittiläinen vanhaan musiikkiin erikoistunut kapellimestari, cembalisti ja urkuri sekä etenkin Händel-spesialisti. Hienosti teos soi, vaikka Rodrigo tuskin on kenenkään mielestä Händelin musiikillisesti parhaita oopperoita. Säveltäjän oma tyyli, huippuunsa hiottu tekniikka sekä lukemattomat hittiaariat odottivat vielä tuloaan.

En tahdo kuitenkaan vähätellä Rodrigon musiikillisia ansioita, sillä niitäkin on ja oopperailta oli erittäin antoisa. Suuri ansio tästä kuuluu myös päteville solisteille: sopraano Erica Eloff (Rodrigo), sopraano Fflur Wyn (Esilena) ja sopraano Anna Dennis (Florinda), kontratenori Leandro Marziotte (Fernando) ja kontratenori Russell Harcourt (Evanco) sekä tenori Jorge Navarro Colorado (Giuliano). Upeat kontratenorit olivat äänenväriltään niin samankaltaisia, että toisinaan piti tarkistaa katsomalla kumpi siellä oikein laulaa...

Walter Sutcliffen ohjaus oli ihan toimiva, mutta ei herättänyt minussa suuria intohimoja suuntaan tai toiseen. Kertomuksen siirtäminen ajassa oli tehty tyylikkäästi, eikä näyttämöllä ollut liikaa tyhjänpäiväistä seisoskelua. Lavastuksen ja puvustuksen oli suunnitellut Dorota Karolczak ja varsinkin rapistuneen rähjäinen palazzo-interiööri oli aivan mainio. Susanne Reinhardtin tilannetarkka valaistus ansaitsee sekin kiitoksen.

P.s. Ensi vuonna Göttingenin festivaali viettää 100-vuotisjuhlaansa ja luvassa on normaalia runsaampi ohjelmatarjonta. Kannattaa pistäytyä paikalla, tapahtuman ajankohta on 20.5.–1.6.2020!