Suomi maailmansotien melskeissä -kertauskurssi

22.2.2018 Juha Vakkurin näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma Helsingin kaupunginteatterissa

Juha Vakkurin uusin näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma sai ensi-iltansa viime lokakuussa sopien erinomaisesti Suomen 100-vuotisjuhlan ohjelmistoon. Minä ehdin yleisöksi vasta nyt helmikuun lopulla, tuotannon toiseksi viimeiseen näytökseen.

Mannerheim ja saksalainen suudelma kuvaa kahta Suomen historian vaihetta, jolloin kansakunnan ja itsenäisen valtion tulevaisuus oli tienhaarassa. Näissä tilanteissa johtajamme - Mannerheim etunenässä - joutuivat tekemään vaikeita valintoja. Näytelmän alkupuoli sijoittui vuosiin 1918-1919 ja väliajan jälkeen siirryttiin jatkosodan tapahtumiin. Näihin molempiin vaiheisiin liittyy joutuminen suurvaltapolitiikan pelinappulaksi ja turvautuminen Saksan apuun - mikä meinasi käydä Suomelle kohtalokkaaksi.

Näytelmän ohjaaja Kari Heiskanen on tehnyt oivallista työtä. Ajoittain hengästyttävällä vauhdilla etenevä, epätasaisista kohtauksista koostuva kokonaisuus piti erittäin hyvin otteessaan, ja aika kului katsomossa aivan huomaamatta. Teos olisi kyllä eheämpi, jos kirjailija olisi vähentänyt kohtausten määrää ja syventänyt joitain niistä. Mannerheimin henkilökohtaiseen elämään liittyvät rönsyt olisi esimerkiksi voinut raakata pois, kun ei tämä näytelmä kuitenkaan ollut ensisijaisesti elämäkerta Mannerheimista. Vakkurille kuitenkin kiitokset siitä, että tarinassa ei juurikaan sorruta julistamiseen eikä isänmaalliseen ylihehkutukseen tai Mannerheimin henkilöpalvontaan.

Antti Mattilan lavastus oli kaikessa karuudessaan toimiva, eikä useimpiin kohtauksiin sen kummempaa visuaalista herkuttelua kaivannutkaan. Elina Kolehmaisen puvustuksessa oli ymmärrettävästi pääpaino univormuilla. Näytelmässä on kohtuullisen paljon henkilöitä, ja oli mainio idea heijastaa valokuva ja lyhyt esittely näkyviin aina kun uusi henkilö astui esiin. Muuten projisointeina käytettiin mm. paljon autenttisia valokuvia.

Esityksessä oli kaksitoista näyttelijää, joista yhtä lukuun ottamatta kaikilla muilla oli kaksi tai kolmekin roolia. Se yksi oli Asko Sarkola, joka esitti ainoastaan Mannerheimia. Häneltä nähtiin hienoa ja tarkkaa näyttelijäntyötä alusta loppuun saakka. Muita vahvoja suorituksia tekivät esimerkiksi Pertti Sveholm (Hjalmar Linder ja majuri Lehmus) ja Eero Saarinen (Paasikivi, Herbert Hoover ja sotamarsalkka Keitel).