Sibafestin päätöspäivän ohjelmaa

3.2.2018 Janne Oksanen, piano Musiikkitalossa Helsingissä

3.2.2018 Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, joht. Atso Almila, sol. Sirja Nironen, sello Musiikkitalossa Helsingissä

Sibafestin viimeisen päivän ohjelmasta valitsin kaksi konserttia. Niistä ensimmäinen oli Camerata-salissa ja esiintyjänä oli pianisti Janne Oksanen. Konsertin aiheena ja nimenä oli Toivo Kuulan koko pianotuotanto. Kuulan tekee ajankohtaiseksi se, että hänen traagisesta kuolemastaan tulee toukokuussa kuluneeksi sata vuotta. Vain 34-vuotiaan säveltäjän väkivaltainen kohtalo liittyi sisällissodan jälkimaininkeihin.

Konsertti alkoi Juhlamarssilla op. 13b, jota seurasivat Kolme pianokappaletta op. 3b ja Kaksi pianokappaletta op. 37. Seuraavaksi kuultiin neljä pientä kappaletta: Air varia e-molli, Invention e-molli, Vanha syyslaulu op. 24/3 ja Schottis F-duuri. Kuusi pianokappaletta op. 26 ja Satukuvia op. 19 johdattivat päätösnumeroon, joka oli tietenkin Lampaan polska. Ylimääräisenä uusittiin Barcarolle opuksesta 37.

Konsertti oli todella upea näyttö Oksaselta. Taitavaa, suvereenia, erottelevaa, voimakasta ja sisäistynyttä soittoa - ja koko pitkä ohjelma ilman nuotteja. En ollut ennen hahmottanutkaan, miten hyvää musiikkia Kuula on pianollekin kirjoittanut. Ja tulipa nyt sitten kuulluksi kaikki, eli useita kappaleita jotka olivat minulle ennestään tuntemattomia...

* * *

Musiikkitalon konserttisalissa oli illalla Sibafestin päätöskonsertti, jossa esiintyi Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri Atso Almilan johdolla. Ohjelma alkoi Leevi Madetojan Sinfonialla nro 2. Esitys vei minut aivan mukanaan, niin oli raikas ja eläväinen tulkinta. Hienoa!

Väliajan jälkeen saatiin oikein kantaesitys: Sauli Zinovjevin viime vuoden puolella valmistunut Die Welt - Ein Tor -sellokonsertto, joka on Paulon Säätiön tilausteos lahjaksi 100-vuotiaalle Suomelle. Pidin kappaleesta kovasti, ja etenkin solisti Sirja Nirosen osuus oli aivan mahtava ja temperamenttisuudessaan valloittava. Hän voitti yleisön puolelleen nopeasti ja viimeistään hänen erikoinen ylimääräisensä (johon sisältyi myös laulua) räjäytti pankin.

Päätösnumerona oli Prokofjevin Romeo ja Julia -orkesterisarja nro 2. Kyllä oli Almila tehnyt loistotyötä tämänkin teoksen harjoittamisen kanssa. Nuoret soittajat pystyivät tarjoamaan täysipainoisen ja ammattimaisen esityksen.