Sibafestin mahtava tuplailta

31.1.2018 Päivä Oskar Merikannon seurassa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

31.1.2018 Vuonna 1918 lakkautettujen sotilassoittokuntien saloja -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Ehdin lopultakin osallistumaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Sibafest-festivaaliin, jonka teemana on tänä vuonna kansalaisrauha. Taiteellisena johtajana toimii tällä kertaa professori Atso Almila.

Illan ensimmäinen konsertti oli Musiikkitalon Organo-salissa ja se kertoi kirjeiden avulla Oskar Merikannon elämästä vuonna 1918. Jan Lehtola oli käsikirjoittanut oivaltavan ja kivan kokonaisuuden, jossa ääneen luetut Merikannon kirjeet vuorottelivat hänen musiikkinsa kanssa. Pari kertaa lausunta ja laulaminen oli sijoitettu päällekkäin ja tämä oli huono idea, sillä kummankaan osion tekstistä ei meinannut saada selvää.

Konsertissa esiintyi Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön kamarikuoro Heikki Liimolan johdolla. Hän toimi myös toisena kirjeiden lukijana. Toinen lukija oli Mari-Anni Hilander, joka esitti lisäksi sopraanosolistina Oskarin lauluja. Onneksi Lehtola ei ollut valinnut säveltäjän tunnetuimpia ja kuluneimpia kappaleita, vaan joukossa oli jopa uusia tuttavuuksia - ainakin minulle. Eino Leinon näytelmärunoon Tuonelan joutsen sävellettyjä lauluja kuultiin useita, sekä kuoro- että sooloversioina. Juhannustulilla-näytelmämusiikista oli valittu kaksi harvemmin esitettävää numeroa Larin-Kyöstin teksteihin.

Jan Lehtola säesti kaikki laulunumerot englantilaisilla Forster & Andrews -uruilla. Lisäksi hän soitti kolme soolokappaletta uruilla: konsertin alkuun Fantasia ja koraali "Suomi surussa", myöhemmin Rukous ja ohjelman päätteeksi Lähtökappale D-duuri. Lehtolan urkutaide oli ilman muuta konsertin parasta antia, vaikka muutkin osuudet olivat hyvin onnistuneita.

* * *

Myöhemmin illalla heräteltiin henkiin ns. torviseitsikko- eli vaskiseitsikkomusiikkia Sonore-salissa. Konsertin oli ohjannut ja sen juonsi lehtori Petri Komulainen. Seitsemän puhaltajan lisäksi esiintymässä olivat parissa numerossa lyömäsoittaja (jonka nimi puuttui käsiohjelmasta) sekä laulajana Taavi Oramo. Johtamassa oli viisi puhallinorkesterinjohdon opiskelijaa, joista jokainen luotsasi kaksi kappaletta. Johtajat olivat Chun-Li Chen, Antti Hartikainen, Saku Mattila, Dimas Ruiz Santos ja Sauli Saarinen.

Ohjelma alkoi Harald Hedmanin Sven Dufva -alkusoitolla, joka oli erittäin kiinnostava kappale - mutta minulle entuudestaan täysin tuntematon. Sitä seurasivat Punakaartin marssi, Verdin Nabucco-oopperan alkusoitto sekä Oi kallis Suomenmaa. Väinö Haapalaiselta kuultiin hieno Lemminkäinen, uvertyyri torviseitsikolle.

Oskar Merikannon Työväen marssi sai parikseen Pierre De Geyterin Kansainvälisen. Jälkimmäisen sovitus oli Dimas Ruiz Santosin ja se kyllä hukkasi kappaleesta melkein kaiken iskevyyden ja mahtipontisuuden. Laulusolisti Taavi Oramon tulkinta Kansainvälisestä oli niin persoonallinen, etten oikein osannut päätellä kuinka tosissaan mies sen esitti. Jopa Reijo Frankin väristys taisi jäädä toiseksi!

Carl Axel von Kothenin Hymni esitettiin levollisena sovituksena - toisin kuin sitä seurannut Bizet'n Carmen-fantasia. Ohjelman päätti Sibeliuksen Jääkärimarssi, jossa Oramon tarkkuus sävelpuhtauden kanssa ei ollut parasta A-luokkaa. Ylimääräisenä saatiin vielä Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa.