Toista kertaa Wildbadissa, päivä 3

21.7.2019 Rossini & Co. -konsertti Königliches Kurtheaterissa Bad Wildbadissa

21.7.2019 Gioachino Rossinin ooppera Matilde di Shabran Trinkhallessa Bad Wildbadissa

Kolmas päiväni Rossini in Wildbad Belcanto Opera Festivalilla alkoi Akademie BelCanton konsertilla. Esiintymässä olivat Silvia Dalla Benettan mestarikurssille osallistuneet nuoret laulajat. Ja nyt paikalle oli löytänyt myös eilen kaipailtu Gianluca Ascheri, joka taituroi pianon ääressä koko konsertin.

Ensimmäisenä kuultiin Adinan ja Nemorinon duetto Donizettin Lemmenjuomasta, esittäjinään Maria del Mar Humanes ja César Cortés. Jopa oli hieno ja taitava aloitus konsertille! Dagmar Drechslerovan laulama Rosinan aaria Contro un cor Rossinin Sevillan parturista ei ollut kovin kypsä esitys ja sävelpuhtaudessakin oli paljon moitittavaa. Valitettavasti hänen toinenkin kappaleensa (Nacqui all'affanno Rossinin Tuhkimosta) konsertin jälkipuoliskolla sujui alavireisissä merkeissä.

Javier Povedano lähti liikkeelle Guglielmon Rivolgete a lui lo sguardo -aarialla Mozartin Così fan tuttesta. Laulullisesti se sujui oikein hyvin, mutta kasvojen liioiteltu ja jatkuva ilmeily oli hieman rasittavaa. Seuraava solisti oli Medea De Anna, joka esitti Rossinin La cambiale di matrimoniosta aarian Vorrei spiegarvi il giubilo. Aluksi hänen äänensä kuulosti samealta ja fraseeraaminen oli jotenkin velttoa, mutta De Anna paransi suoritustaan kappaleen aikana. Myöhemmin hän lauloi vielä Ambroise Thomas'n Hamletista Ophélien numeron À vos jeux, mes amis, joka tuntui sopivan hänelle paljon paremmin.

César Cortés palasi lavalle Nemorinona: Una furtiva lagrima (Donizettin Lemmenjuomasta) oli todellinen täysosuma. Uusi tuttavuus Chiara Milini esitti Aminan pitkähkön numeron Ah non credea mirarti Bellinin Unissakävelijästä. Hänellä on kiinnostava äänenväri, mutta teknisesti Milini ei vielä ole täysin valmis laulaja. Hänen esityksensä vapautui huomattavasti aarian puolella ja toisena numerona kuultu Sempre libera Verdin La traviatasta oli huomattavasti parempi esitys.

Basso Timophey Pavlenko oli valinnut Assurin aarian Deh ti ferma Rossinin Semiramidesta. Esitys oli melko kamalaa kuunneltavaa: laulu oli puristeista, eikä tulkinnasta tai bel canto -tyylistä ollut oikeastaan tietoakaan. Claire Gascoin yllätti positiivisesti Voi che sapetellaan (Mozartin Figaron häistä): ääni soi luonnollisen kauniina ja vapautuneena, ja alarekisterin vahvuus oli ylimääräistä plussaa. Hänen toinen numeronsa eli Stéphanon laulu Gounod'n Romeo ja Juliasta oli niin ikään onnistunut.

Tenori Julian Henao Gonzalezin ainoa kappale oli D'ogni più sacro impegno Rossinin oopperasta L'occasione fa il ladro. Se sujui varsin pätevästi, mutta lopun korkeiden sävelten vaiheilla sattui kiusallinen hengitysvirhe. Ohjelman päättivät Milini ja Drechslerova ns. Kukkaisduetolla Léo Delibes'n oopperasta Lakme. Hyvältä kuulostivat yhdessä! Mutta ylimääräinen veti sitten maton jalkojen alta: Là ci darem la mano -duetto Mozartin Don Giovannista sujui Maria del Mar Humanesin osalta mallikkaasti, mutta Timophey Pavlenkon laulu oli lähes sietämätöntä mylvimistä.

Yleisö on Bad Wildbadissa epätavallisen vaativaa ja konsertissa kuultiin joitakin buuauksia – aivan kuten viime vuonnakin. Melkoisen armotonta nuoria laulajia kohtaan!

* * *

Päivän toisena ohjelmanumerona oli Rossinin Matilde di Shabran, ossia Bellezza e Cuor di Ferro (1821). Olen nähnyt tämän oopperan kerran aikaisemmin, vuonna 2012 Pesarossa, niillä suuremmilla Rossini-festivaaleilla. Pesaron esiintyjille (mm. Juan Diego Flórez) eivät Bad Wildbadin solistit vetäneet vertoja, mutta täkäläisestä ohjauksesta pidin oikeastaan enemmän. Stefania Bonfadelli oli sijoittanut tapahtumat sanomalehden toimitukseen, jota äkkiväärä ja raivoava Corradino johti. Tästä muutoksesta johtuen näyttämön tapahtumat ja libreton teksti eivät aina natsanneet kovin hyvin, mutta en antanut sen häiritä. Näppärä ja tyylikäs lavastus oli Serena Roccon; puvut oli puolestaan suunnitellut ohjaaja itse.

Michele Angelini suoriutui vaikeasta tehtävästään Corradinona melkein kunnialla; mitä nyt piano-laulu ei meinannut jossain numerossa luonnistua ja yksi kukkokin karkasi maailmalle. Sara Blanch oli ilmiömäisen taitava ja hurmaava Matilde di Shabran – ei ole ihmekään että rautasydän suli tämän naisen edessä! Erityiset kiitokset ansaitsee myös Victoria Yarovaya, joka teki Edoardon roolin.

Muissakin osissa nähtiin ja kuultiin ihan päteviä suorituksia. Shi Zong oli Raimondo Lopez, Emmanuel Franco oli Aliprando, Giulio Mastrototaro oli Isidoro, Lamia Beuque oli Contessa d'Arco, Ricardo Seguel oli Ginardo ja Julian Henao Gonzalezilla oli kaksi pikkuroolia: Egoldo ja Rodrigo.

Orkesterina oli edelleen Passionart Orchestra Krakow ja myös Górecki Chamber Choir näytti jälleen osaamistaan. Kapellimestarina toimi José Miguel Pérez-Sierra ja fortepianoa kilkutteli Gianluca Ascheri.