Riemastuttava Myyty morsian

22.7.2019 Bedřich Smetanan ooppera Myyty morsian (Prodaná nevěsta) Nationaltheaterissa Münchenissä

Bad Wildbadista matkustin vähemmän sujuvasti (dvs. junarikko, myöhästymisiä ja korvaavia yhteyksiä) Müncheniin nauttiakseni pari päivää toisen oopperafestivaalin, Münchner Opernsfestspielen tarjonnasta. Ensimmäisenä iltanani Bayerische Staatsoper eli Baijerin valtionooppera esitti Smetanan Myydyn morsiamen. Vuonna 1866 kantaesitetty teos ei ollut suuri menestys, joten Smetana päätyi muokkaamaan teosta ja mm. poistamaan puhutun dialogin. Vuonna 1870 päivänvalon nähnyt lopullinen versio kelpasikin yleisölle paremmin ja lähti valloittamaan maailmaa. Oopperasta tehtiin jo 1800-luvun loppupuolella saksankielinen versio Die verkaufte Braut, ja saksaksi se esitettiin nyt Münchenissäkin.

Itse olen nähnyt Myydyn morsiamen Berliinissä ja Prahassa, mutta jälkimmäisestä esityksestäkin on jo monia monia vuosia. Oli kiva päästä katsomaan teos pitkästä aikaa, sillä olen pitänyt Smetanan ilmeikkäästä, tšekkiläisiin kansansävelmiin pohjautuvasta musiikista niin kauan kuin olen teoksen tuntenut. Ja eipä Euroopan parhaisiin taloihin kuuluva Baijerin valtionooppera pettänyt tälläkään kerralla: tuotanto oli kaikin osin erinomainen!

David Böschin ohjaus päihitti mennen tullen aiemmin näkemäni esitykset. Prahalaisten museaalisesta maalaisromantiikasta ei ollut tietoakaan, vaan kertomusta oli modernisoitu pienillä keinoilla – varsin hienovaraisesti ja kokonaisuuden ehdoilla. Esimerkiksi naimakauppojen välittäjänä toimiva Kezal oli lipevä nykyajan liikemies, joka pyöritti kumppanipalveluaan netissä. Muista esiintyjistä erottui sulhaskandidaatti Wenzelin lavalle taluttama elävä sika, nimeltään Willi. Käsiohjelmassa kerrottiin hänestäkin(!) syntymä- (kesällä 2017 Münchenissä) ja koulutustiedot sekä keskeiset aiemmat esiintymiset. Erikseen todettiin, että tämä tuotanto on Willin debyytti Baijerin valtionoopperassa. Hurmaavaa!

Patrick Bannwartin lavastus oli yhtä lailla mahtava. Rähjäinen maatilan "pihanperä" valtavine olkikasoineen oli paljon uskottavampi itäeurooppalaiseksi maalaismiljööksi, kuin Ruotsin maaseudun mieleen tuovat idylliset mökit, sliipatut nurmikot ja viivasuorat kukkapenkit. Näyttämöllä ajeltiin oikealla (tosin sähkökäyttöisellä) traktorilla ja lotrattiin oluella, aitoon tapaan! Realistinen puvustus oli Falko Heroldin suunnittelema. Orkesteria johti Tomáš Hanus (tuttu mies Suomestakin), joka kyllä tavoitti Smetanan musiikin sielun.

Illan parhaimmasta solistisuorituksesta vastasi Günther Groissböck, joka oli laulullisesti huippukunnossa ja oikein elementissään Kezalina. Pavol Breslik oli kaunisääninen ja salskea Hans, mutta hän lauloi usein liian hennosti ja peittyi orkesterin tai muiden laulajien alle. Marieta esitti topakka ja maalaistyttönä uskottava Selene Zanetti. Maanviljelijä Kruschina oli Oliver Zwarg ja hänen vaimonsa Kathinka oli Helena Zubanovich. Vaurasta maanomistaja Michaa esitti Levente Páll ja hänen vaimoaan Agnesta Irmgard Vilsmaier. Heidän änkyttävän poikansa Wenzelin roolin teki Wolfgang Ablinger-Sperrhacke.