La Scalan juhlakonsertti lupasi enemmän kuin antoi

18.7.2019 Juhlakonsertti Gala Verdi Olavinlinnassa Savonlinnassa

Milanon La Scala -oopperan vierailuun Savonlinnan Oopperajuhlilla kuului myös juhlakonsertti Verdi-ohjelmalla. Musiikkia kuultiin oopperoista Luisa Miller, Naamiohuvit, Simon Boccanegra, I Lombardi, Trubaduuri, Nabucco, Rigoletto, Macbeth, Kohtalon voima ja La traviata. Melkoinen kattaus siis!

Konsertin solisteina oli kaksi mittavan uran tehnyttä konkaria (baritoni Leo Nucci, s. 1942 ja basso Ferruccio Furlanetto, s. 1949) sekä kaksi hieman nuorempaa, hyvää kansainvälistä uraa tekevää laulajaa (sopraano Maria José Siri, s. 1976 ja tenori Giorgio Berrugi, s. 1977). Alun perin naissolistina piti olla Sonya Yoncheva, mutta hän perui tulonsa jo viime talvena. Loppukeväällä ilmoitettiin, että sopraanotähti saapuu sittenkin Savonlinnaan, mutta h-hetken lähestyessä saatiin tieto, että lääkäri on kieltänyt raskaana olevaa Yonchevaa lentämästä. Niinpä tilalle kiinnitettiin uruguaylainen Siri. Ohjelma ei kuitenkaan muuttunut, eli Siri lauloi samat kappaleet, jotka Yonchevalle oli valittu.

Illan kirkkaimpia tähtiä olivat mielestäni La Scalan orkesteri, kuoro ja kapellimestari Michele Mariotti. Orkesterin jumalaisen kaunista soittoa saattoi vain ihastella huokaillen, ja joissakin numeroissa Mariottin rauhalliset tempot antoivat lisätilaa herkuttelulle. Toisen puoliajan käynnistänyt Sinfonia oopperasta Nabucco oli täydellinen osoitus orkesterin kyvyistä. Myös kuoro oli loistokunnossa ja sen yhtenäisyys, ilmaisuvoimaisuus ja tarvittaessa iskevyyskin olivat kuuntelijalle puhdasta nautintoa. Millä ilveellä puhkikuluneesta Va' pensierostakin saa näin koskettavan ja tuoreen tulkinnan?

Solisteista lavalle saatiin ensimmäisenä Giorgio Berrugi. Hänen Luisa Miller -numeronsa ei oikein vakuuttanut, mutta myöhemmät kappaleet onnistuivat hyvin. Berrugilla on tyylikäs ja lämminsävyinen tenoriääni, jolla hän ilmensi tekstien sisältöjä hyvin taitavasti.

Illan heikoin lenkki oli mielestäni Leo Nucci. Legendaarinen baritoni oli vain varjo entisestä ja hän yritti peittää puutteitaan liioitellun fraseerauksen ja ylieläytymisen alle. Osa kappaleista meni minulta säälin ja myötähäpeän sekaisissa tunnelmissa. Eiköhän olisi jo aika siirtyä eläkkeelle... Nuccin bravuurirooleihin kuuluneen Rigoletton aaria sujui muita paremmin, ja oli ihan kelpo kuunneltavaa.

Maria José Sirin ensimmäisen kappaleen alussa oli pientä säätämistä, kun nuottitelinettä ei meinattu saada näyttämölle. Tuen tarve kertoi siitä, ettei Luisa Millerin aaria ilmeisesti ollut Sirille läpensä tuttu. Tämä myös kuului, sillä esitys oli horjuva ja tulkinnallisesti heikohko. Ehdin jo ajatella, että kyllä on korvaaja todella kaukana Yonchevan tasosta, mutta onneksi olin väärässä: Muut numeronsa Siri lauloi erinomaisesti ja valloitti yleisön suuriin suosionosoituksiin.

Neljäs solisti eli Ferruccio Furlanetto yllätti positiivisesti. Parissa kuulemassani viime vuosien esityksessä olen epäillyt hänen laulukuntoaan, joka on vaikuttanut epävakaalta. Mutta Savonlinnassa tästä ei ollut tietoakaan, vaan bassokonkari oli kelpo iskussa. Esimerkiksi Bancon aaria Macbethista oli täyttä timanttia.