Toista kertaa Wildbadissa, päivä 1

19.7.2019 Manuel Garcían ooppera I tre gobbi Königliches Kurtheaterissa Bad Wildbadissa

19.7.2019 Giacomo Meyerbeerin ooppera Romilda e Costanza Trinkhallessa Bad Wildbadissa

Pääsin viime vuonna ensimmäistä kertaa kokemaan Rossini in Wildbad Belcanto Opera Festivalin meininkiä pienessä Bad Wildbadin kaupungissa Lounais-Saksassa. Tapahtumasta ja konserttipaikoista voit lukea aiemmasta julkaisustani: https://oopperaa.blogspot.com/2018/07/rossinia-wildbadissa-paiva-1-26.html. Kaikkien tuolloin näkemieni esitysten taiteellinen anti ja taso eivät olleet huimaavan korkeita, mutta tapahtuman ilmapiiri ja tarjolla olevat teosharvinaisuudet miellyttivät. Niinpä paikalle oli suunnattava tänäkin vuonna!

Ensimmäinen päiväni alkoi espanjalaisen Manuel Garcían (1775–1832) salonkioopperalla I tre gobbi ("Kolme kyttyräselkää"). Manuel del Pópulo Vicente Rodriguez García oli paitsi säveltäjä, myös kuuluisa oopperalaulaja. Hänen meriittilistaltaan löytyy lukuisia kantaesityksiä, mm. Rossinin Elisabetta ja Almaviva (jonka nykyisin tunnemme Sevillan parturina).

Viehättävä Königliches Kurtheater ("kuninkaallinen kylpyläteatteri") oli jälleen täynnä yleisöä. Ooppera kuultiin pianosäestyksellä, soittamassa oli Andrés Jesús Gallucci. Kaikki neljä solistia tulivat tutuiksi Bad Wildbadissa jo viime vuonna, ja olikin hauska muistella heidän aiempia roolejaan sekä arvioida tapahtunutta ja tulevaa kehitystä.

Vuonna 1831 Pariisissa kantaesitetty ooppera kertoo Madame Vezzosasta (Eleonora Bellocci), joka pyörittää kolmea rikasta vanhempaa miestä: kreivi Bellavitaa (Patrick Kabongo), paroni Macaccoa (Emmanuel Franco) ja markiisi Parpagnaccoa (Javier Povedano). Tarina on mukavan satiirinen ja säveltäjä García on vanhana Rossini-tenorina osannut kirjoittaa mahdollisuuksien musiikkia. Ohjaaja Jochen Schönleber otti tilannekomiikasta paljon hyvää irti.

* * *

Illan ohjelmana piti olla Giacomo Meyerbeerin ooppera Emma di Resburgo, mutta se jouduttiin teknisistä syistä siirtämään tuleville vuosille ja tilalle otettiin saman säveltäjän Romilda e Costanza. Tämä melodramma semiserio kantaesitettiin Padovassa 1817. Bad Wildbadin Trinkhallessa teos pääsi lavalle ensimmäistä kertaa sitten 1800-luvun, tosin "vain" konserttiversiona.

Keskiajalle sijoittuva tarina on libretisti Gaetano Rossin keksimä – vaikka Provencen kuningaskunnan kruununperimyksen ympärillä juonitellaan, ei tapahtumilla tai henkilöillä ole vastinetta todellisuudessa. Kaksosveljiä, prinssejä Teobaldo ja Retello, esittivät Patrick Kabongo ja Javier Povedano. Muita keskeisiä henkilöitä olivat Romilda (Chiara Brunello), Costanza (Luiza Fatyol), Lotario (César Cortés) ja Albertone (Emmanuel Franco). Pienemmissä tehtävissä lauloivat Claire Gascoin (Annina), Giulio Mastrototaro (Pierotto) ja Timophey Pavlenko (Ugo).

Musiikista vastasi Passionart Orchestra Krakow ja mieskuorona toimi Górecki Chamber Choir, johtajanaan kapellimestari Luciano Acocella. Resitatiivit säesti fortepianolla Andrés Jesús Gallucci. Musiikillisesti ilta oli erinomainen: Meyerbeerin rikas ja melodioita tuhlaileva sävellys osoittautui hienoksi teokseksi, ja tasokkaat solistit kruunasivat tietenkin esityksen. Suosikkini oli yllättäen tenori, nimittäin Kongosta (sieltä demokraattisemmasta) lähtöisin oleva Patrick Kabongo. Hän on kehittynyt laulajana suuresti ja esitti Teobaldon osan erinomaisesti. Kabongon äänen lyyrinen kauneus ja herkkyys sopivat tähän rooliin täydellisesti.