Tavallista parempi matinea

23.2.2019 Musiikkia lämpiössä -konsertti Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisoopperan Musiikkia lämpiössä -ilmaiskonserteista on tullut tavattoman suosittuja viime vuosien aikana. Niin tälläkin kertaa, sillä istumapaikkoja ei riittänyt kaikille halukkaille, vaikka niiden määrää onkin lisätty reippaasti. Kannattaa siis tulla ajoissa – sarjan konsertteja on jäljellä tänä keväänä vielä kuusi.

Tämän matinean tarjosi Kansallisoopperan kuoro, jonka jäsenet esiintyivät solisteina pianisti Jukka Nykäsen säestyksellä. Heti aluksi kuultiin kaksi kantaesitystä Sirpa Nuuttilan laulamana: Juha Lehmuksen (joka kuului itsekin oopperan kuoroon 1993–2016) säveltämät Maa on tulta jäätä vasten ja Peitto pilvien; molemmat Leena Rehulan runoihin.

Johanna Lehesvuoren ensimmäinen kappale oli Glück das mir verblieb Korngoldin oopperasta Die tote Stadt. My Johansson jatkoi Du bist der Lenz -aarialla Wagnerin Valkyyriasta. Evgeniia Podymalkina lauloi kaksi Rahmaninovin tunteikasta laulua: Rakastuin suruuni (Polyubila ya na pechal' svoyu) ja Kevätvesiä (Vesennije vody).

Ennen väliaikaa palattiin vielä oopperan maailmaan: Lehesvuoren toinen numero oli Senza mamma Puccinin Suor Angelicasta. Maria Mannermaa lauloi In quelle trine morbide -aarian Puccinin Manon Lescaut'sta.

Toisen puoliskon aloitti Podymalkina, jonka kappale oli yllättävä valinta ja varmasti kuulijoille vähemmän tuttua osastoa: Aksinjan aaria Ivan Dzeržinskin oopperasta Hiljaa virtaa Don. Teos on painunut unholaan Neuvostoliiton mukana; sehän oli NKP:n ihannoima esimerkki oikeaoppisesta oopperasta.

Ja lopuksi lisää Puccinia: Johanssonin kappale oli Un bel dì vedremo (oopp. Madama Butterfly) ja Mannermaan In questa reggia (oopp. Turandot). Päätösnumero oli Turandotin ja Calafin duettokohtaus Principessa di morte!, jonka esittivät Satu-Kristina Vesa ja Petri Vesa.

Olen vuosien mittaan käynyt lähes parissakymmenessä Musiikkia lämpiössä -konsertissa. Aina ne ovat olleet tasokkaita, mutta nyt kuultiin kyllä poikkeuksellisen hienoja esityksiä. Erityisesti Johanna Lehesvuoren upeasti soinut ääni ja sielukkaat tulkinnat tekivät minuun vaikutuksen. My Johansson osoitti monipuolisuutensa kahden hyvin erilaisen aarian parissa. Maria Mannermaa yllätti positiivisesti Turandot-numerossaan ja selätti sen vaikeudet hienosti. Aviopari Vesan pitkä ja vaativa osuus oli vaikuttavaa ja parhaillaan huikeaa kuultavaa, vaikka tenorimme ääni alkoikin väsyä sen lopussa.

On meillä vaan upeita laulajia Kansallisoopperan kuoron riveissä! Ja lisäksi vähintään yhtä upea pianisti Jukka Nykänen, jonka yhden miehen orkesteri annosteli ja toimitti kappaleiden tunnetilat ja sävyt ensiluokkaisesti.