Minusta tuli Amihai Groszin fani!

14.2.2019 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Tugan Sohijev, sol. Amihai Grosz, alttoviulu Musiikkitalossa Helsingissä

Moskovan Bolšoi-teatterin musiikillinen johtaja ja ylikapellimestari Tugan Sohijev on vieraillut useita kertoja RSO:n edessä ja jokainen kerta on ollut pieni tapaus. Hänellä on erinomainen taito löytää teosten ydin ja tuoda se esille kristallinkirkkaana, ohjelmistosta riippumatta. Tällä kertaa aloitettiin Brahmsilla: Haydn-muunnelmia en ollutkaan kuullut aikoihin ja teos oli oikein raikas aloitus konsertille.

Toinen kappale oli Bartókin Alttoviulukonsertto, joka jäi säveltäjältä kesken kun kuolema korjasi vuonna 1945. Siitä esitettiin nyt varhaisin täydennetty eli Tibor Serlyn versio. Tämä laitos oli konserton solistin Amihai Groszin valinta. Mies toimii päätyönään Berliinin filharmonikkojen alttoviulujen ensimmäisenä äänenjohtajana ja hänen instrumenttinaan on soinniltaan lämpimän muhkea Gasparo da Salò vuodelta 1570.

Konserton esitys teki minuun suuren vaikutuksen ja olisi vienyt jalat alta, ellen olisi istunut. Mikä velho tämä Grosz onkaan! En löydä edes sanoja hänen soittonsa kuvailemiseen. Aivan poikkeuksellisen hieno taiteilija, jonka nimen laitan kyllä korvan taakse ja pyrin kuulemaan häntä solistina toistekin (orkesterinsa riveissä olen häntä kuullut useinkin, mutta se ei tietenkään ole sama asia). Grosz sai ansaitusti runsaat aplodit ja soitti vielä ylimääräisenä avausosan Max Regerin Soolosarjasta nro 1 g-molli.

Lähes ylimaallisen hienon elämyksen jälkeen minulla oli hieman vaikeuksia asennoitua Brahmsin Sinfoniaan nro 1 c-molli, joka kuultiin väliajan jälkeen. Mutta riipivän ja dramaattisen alun jälkeen teoksen tunnelmiin soljui väkisinkin mukaan – kiitos oivallisen kapellimestari Sohijevin.