Ohjaus latisti hienon oopperan

9.2.2019 Elokuvissa: Gioachino Rossinin ooppera La gazza ladra (Varasteleva harakka) Teatro alla Scalasta Milanosta

Rossinin La gazza ladra (Varasteleva harakka) kantaesitettiin Milanon La Scalassa vuonna 1817. Sitä esitettiin talossa vuoteen 1841 saakka yhteensä 150 kertaa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Vasta vuonna 2017 saatiin La Scalan näyttämölle uusi produktio, josta tämä elokuvateattereihin levitettävä versio on tallennettu. Käytössä oli Pesaron Fondazione Rossinin julkaisema editio; säveltäjä itsekin muokkasi oopperastaan useita esitysversioita.

Varasteleva harakka esiintyy nykyisin kohtalaisen harvoin oopperatalojen ohjelmistoissa. Tämä on harmi, sillä ooppera sisältää roppakaupalla erinomaista musiikkia, eivätkä juoni ja librettokaan heikoimmasta päästä ole. Milanoon teoksen ohjasi Gabriele Salvatores, joka ei oikein saanut suoraviivaista kerrontaansa lentoon. Olisi tarvittu hippunen rohkeutta, ripaus kekseliäisyyttä ja lisää draamaa! Viisi vuotta sitten Saksassa näkemäni tuotanto oli onnistunut tämän suhteen, mutta nyt pliisu ohjaus latisti kokonaisuuden. Köyden varassa akrobaattina temppuillut harakka (Francesca Alberti) toimi hyvin, mutta marionettien käyttö oli täysin turha ja irrallinen idea. Sillä kai yritettiin täyttää tyhjää ja tapahtumaköyhää näyttämötilaa, mutta pieleen meni. Gian Mauricio Fercioni lavasti mielikuvituksettomasti raskailla ja massiivisilla rakennusten seinillä. Hänen puvustuksessaan oli mukavia yksityiskohtia, kuten pormestarin Dracula-tyyli.

Kapellimestarina toimi itse Riccardo Chailly. Hänen kerrotaan saaneen ensi-illassa reippaasti buuauksia, mutta tämä myöhempi esitys kelpasi ainakin minulle – jotain pientä sanomista oli esim. muutamassa sisääntulossa ja tempovaihdoksessa. Kokonaisuutena La Scalan orkesteri soitti upeasti ja teki oikeutta Rossinin elävälle ja eloisalle sävelkielelle. James Vaughan säesti resitatiivit fortepianolla. Solistit olivat yhtä lukuun ottamatta italialaisia, ja monet olivat minulle ennestään tuttuja esimerkiksi Pesaron Rossini-festivaaleilta. Illan tähti oli Rosa Feola – aivan fantastisen hieno, säteilevä ja ilmaisuvoimainen Ninetta! Serena Malfi oli toinen erinomaisen vaikutuksen tehnyt naissolisti housuroolissaan Pippona. Miehistä nostan esille Alex Espositon (Fernando Villabella) ja hyytävän pahismaisen Michele Pertusin (pormestari Gottardo). Edgardo Rocha yllätti positiivisesti kaunisäänisenä Giannettona. Fabrizio Vingraditon roolin teki Paolo Bordogna ja hänen vaimonsa Lucia oli Teresa Iervolino.