Lohtua urkumusiikin ystäville

9.9.2020 Urkuviikon Suuri Gaala -konsertti Ristinkirkossa Lahdessa

Lahden Kansainvälistä Urkuviikkoa ei peruttu tänä kesänä kokonaan, mutta neljä konserttia soitettiin ilman yleisöä ja niistä pääsi nauttimaan ainoastaan nettitaltiointeina. Videot ovat muuten edelleen katsottavissa (marraskuun loppuun saakka) YouTuben kanavalla Lahti Organ Festival (https://www.youtube.com/channel/UCWZ1WsIApX4CYvg-IUgBg8A/videos).

Urkuviikon johtaja Pauli Pietiläinen järjesti mukavan yllätyksen, kun syyskuulle saatiin edes tämä yksi livekonsertti. Se tarjosi urku- ja oopperamusiikkia yhdistettynä tanssitaiteeseen ja upeaan valaistukseen (suunnittelu Mikko Skyttä). Pietiläinen toimi itse illan juontajana miellyttävään tyyliinsä. Kaikki esitykset olivat erinomaisia, mutta itse pidin eniten sopraano Aurora Ikävalkon osuuksista.

Ohjelman aloitti Anna-Maija Virtanen soittamalla Ristinkirkon uruilla Oskar Merikannon Passacaglian. Sopraano Pia Raanoja lauloi Verdin Otellosta Desdemonan Ave Maria -rukouksen Pauli Pietiläisen urkusäestyksellä. Aurora Ikävalko oli valinnut Paminan Ach, ich fühl's -aarian Mozartin Taikahuilusta. Uruissa oli jälleen Anna-Maija Virtanen ja Tiina Sara-aho kuvitti kappaletta tanssien. Mozartia oli seuraava numerokin, kun Figaron häistä kuultiin duetto Sull'aria. Sen esittivät Raanoja, Ikävalko ja pianisti Maarit Liimatainen.

Harvinaisempaa antia edusti Adolf Friedrich Hessen Fantasia c-molli, jonka Virtanen ja Marjukka Liimatainen soittivat uruilla nelikätisesti (ja -jalkaisesti). Mozartiin palattiin vielä yhden dueton verran: Ikävalko ja baritoni Juha Kotilainen herkistelivät Taikahuilun numerolla Bei Männern welche Liebe fühlen. Pianosäestyksestä vastasi Maarit Liimatainen.

Adrian Vernon Fishin Resurrection Dancea en ollut kuullut koskaan aikaisemmin, mutta se osoittautui vauhdikkaaksi ja kekseliääksi kappaleeksi. Marjukka Liimatainen oli uruissa ja Sara-ahon vaikuttava tanssi sopi tähän numeroon loistavasti. Ohjelman kevyempää puolta edustivat kaksi duettoa, jotka esitettiin Maarit Liimataisen pianosäestyksellä. Kappaleet olivat Gershwinin oopperasta Porgy ja Bess sekä Bockin musikaalista Viulunsoittaja katolla. Laulamassa olivat Raanoja ja Kotilainen.

Ohjelmistosuunnittelun ihmeenä kuultiin kaiken tämän jälkeen J. S. Bachin Toccata d-molli "Doorinen"! Mutta niinhän sitä sanotaan, että "Ennen Bachia ei ollut mitään, eikä Bachin jälkeenkään ole ollut paljon mitään". Ylimääräisessä hypättiin taas aivan toisiin tunnelmiin, nimittäin 1800-luvun lopun Napoliin. Denzan tunnettu laulu Funiculì, Funiculà kuultiin kaikkien laulusolistien voimin; urkuja soitti Marjukka Liimatainen.