Kaksi päivässä pitää työt loitolla

10.9.2020 Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki Musiikkitalossa Helsingissä

10.9.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu, sol. Karita Mattila, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

HKO käynnisti kautensa syyskuun alun kamarimusiikkikonserteilla, mutta vasta Yhdessä-konserttien myötä palattiin Musiikkitalon suureen saliin. Susanna Mälkki johtaa saman ohjelman neljä kertaa, joten kaikkiaan lippuja on myynnissä lähes yhtä paljon kuin yhteen normaalitilanteen konserttiin. Hyvä idea ja kokeilu on se, että osa konserteista soitetaan päiväaikaan – tätä ovat kuulemma toivoneet varsinkin seniori-ikäiset musiikin ystävät.

Ohjelma oli mielenkiintoinen kuuden lyhyehkön kappaleen kooste. Sibeliuksen Impromptu jousiorkesterille kuultiin säveltäjän omana levollisena sovituksena. Sen eräänlaisena vastineena toimi Richard Straussin Serenadi Es-duuri, joka on kirjoitettu 13 puhaltimelle. Sibeliuksen Skogsrået eli Metsänhaltija oli vaikuttava ja puhutteleva esitys; melodraaman ilmeikkäänä lausujana toimi näyttelijä Rabbe Smedlund.

Tōru Takemitsulta oli ohjelmaan valittu kiinnostavan raju Voice, jonka esittivät huilisti Jenny Villanen ja tanssija Natasha Lommi. Prokofjevin lyhyt Sinfonia nro 1 D-duuri toi konserttiin uusklassismia, joka pirskahteli toisinaan kivasti Haydnin tyyliin. Päätösnumero oli Sibeliuksen Cassazione, jonka kuulin vasta viikko sitten Lohjan kaupunginorkesterin esittämänä. Kylläpäs tämä pikkuharvinaisuus nyt pääsee esille! Kappale kuulosti HKO:n jalommalla soinnilla ja paremmassa akustiikassa oikein hienolta.

Tallenne seuraavan päivän eli 11.9. konsertista löytyy täältä: https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/hko-screen.

* * *

Illalla Musiikkitalon konserttisalissa soitti RSO Hannu Linnun johdolla. Alkuun kuultiin Stravinskyn vinkeä pikkukappale Sinfonioita puhaltimille ja päätteeksi Hindemithin Konzertmusik oikein tasapainoisena ja nautittavana esityksenä.

Mutta konsertin pihvi taisi minulle ja monelle muullekin olla se keskimmäinen numero: Wagnerin Wesendonck-laulut solistinaan sopraano Karita Mattila. Olen kuullut laulusarjan hänen esittämänään muutaman kerran, viimeksi kai vuonna 2017. RSO oli valinnut yleisimmin käytetyn eli Felix Mottlin orkestraation; vain viimeisin viidestä laulusta eli Träume on saanut orkestraationsa Wagnerin itsensä kynästä.

Tämänkertainen tulkinta oli täyttä timanttia! Jos RSO:n, Linnun ja Mattilan vuorovaikutusta ja soivaa lopputulosta pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, niin se voisi olla intensiivinen. Mattilan kyky ilmentää tekstiä ja sen merkityksiä on tunnetusti ilmiömäinen, mutta nyt sävykkyys ja syvällisyys tuntuivat poikkeuksellisen vahvoilta. Kuunnelkaapa vaikka edellisen illan tallenteelta: https://areena.yle.fi/1-50619094!