Vielä parempaa Vinciä!

25.9.2018 Leonardo Vincin ooppera Gismondo, re di Polonia Theater an der Wienissä

Olin kolme vuotta sitten Theater an der Wienissä kuuntelemassa Leonardo Vincin oopperan elämäni ensimmäistä kertaa. Kerroin positiivisesta kokemuksesta blogissani: http://oopperaa.blogspot.com/2015/09/barokkiharvinaisuus-wienissa-24.html.

Nyt vuorossa oli minulle toinen Vincin ooppera. Paikka oli sama Theater an der Wien ja teoksena Gismondo, re di Polonia (Sigismund, Puolan kuningas) vuodelta 1727. Juoni pyörii Sigismund II:n, viimeisen Jagello-dynastian kuninkaan, huolien ja murheiden ympärillä. Sigismund hallitsee valtioliiton myötä myös Liettuaa, jonka herttua aiheuttaa poliittisia ongelmia. Kuten asiaan kuuluu, on Sigismundin poika tietenkin rakastunut herttuan tyttäreen. Tarinan kruunaa se, että lisäksi Sigismundin tytär on lääpällään herttuaan itseensä! Mutta onneksi Sigismund on viisas ja armollinen hallitsija ja kaikki ratkeaa parhain päin...

Ilta oli musiikillisesti erittäin hieno ja onnistunut. Tämän konserttiesityksen orkesterina oli puolalainen {oh!} Orkiestra Historyczna, jota johti konserttimestarina soittanut Martyna Pastuszka. Voi miten syvällistä ja nautinnollista musisointia - soittajien into oikein paistoi useimpien kasvoilta! Vincin sävellyksessä oli kiinnostavaa, tavallisuudesta poikkeavaa instrumentaatiota. Esimerkiksi ensimmäisen näytöksen lopun lemmenkipeästä satakielestä kertovassa aarissa oli käytetty kekseliäästi huiluja ja käyrätorvia. Musiikki ei ollut lainkaan pitkästyttävää, vaan usein hyvin eloisaa ja vilkasta ja ainakin koskettavaa kautta linjan.

Oopperassa on seitsemän solistia, joista neljä oli kontratenoreita (Gismondo: Max Emanuel Cencic, Ottone: Yuriy Mynenko, Ernesto: Jake Arditti ja Ermanno: Nicholas Tamagna). Olipa hieno alku teokselle, kun kaikki neljä miestä olivat lavalla samanaikaisesti! Kaikki onnistuivat todella hyvin, mutta suosikkini oli Mynenko, jonka ääni oli sävykkäin ja joka ilmensi Ottonen tunnetiloja loistavasti myös ilmeillään ja olemuksellaan. Naissolistit (Cunegonda: Sophie Junker, Primislao: Aleksandra Kubas-Kruk ja Giuditta: Dilyara Idrisova) eivät olleet laulajina lainkaan miehiä huonompia. Ihailin Junkerin säteilevää olemusta ja Kubas-Krukin uskottavuutta housuroolissaan.