Puntilan rellestys jätti muut varjoonsa

22.9.2018 Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Helsingin Kaupunginteatterissa

Bertolt Brecht pakeni Saksasta vuonna 1933 ja päätyi monien vaiheiden jälkeen Hella Wuolijoen kutsumana Suomeen yli vuoden ajaksi. Kesällä 1940 hän asui runsaan kuukauden Wuolijoen vieraana Iitissä, Marlebäckin kartanossa. Tänä aikana syntyi heidän yhteistyönsä tuloksena näytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.

Muistan hyvin Ralf Långbackan elokuvan (1979), jonka hän käsikirjoitti ja ohjasi Brechtin ja Wuolijoen näytelmän pohjalta. Teatterin näyttämöllä tämä HKT:n esitys sen sijaan oli minulle ensimmäinen. Kari Heiskasen ohjaus oli vauhdikas ja sujuva, mutta lipsahti toisinaan puskafarssin puolelle. Näytelmä sisältää monen nykyajan katsojan (tai ainakin minun) näkövinkkelistä ummehtunutta luokka-ajattelua ja vastakkainasettelua. Ohjaaja ei näytä tätä vieroksuneen, vaan on päin vastoin lisännyt kierroksia. Joissain muissa kohdissa tekstiä ja kerrontaa sen sijaan oli modernisoitu. Heiskanen käytti melkein kaikkia mahdollisia brechtiläisen vieraannuttamisen keinoja, joista osa tuntui aivan turhilta.

Lavastus oli Markku Hakurin, puvut Tiina Kaukasen ja maskeeraus sekä kampaukset Maija Sillanpään. Valosuunnittelusta vastasi Mika Ijäs ja äänisuunnittelusta Eradj Nazimov. Näyttämöllä oli mukavasti livemusiikkia, josta huolehti Arttu Takalo. Koreografian oli suunnitellut Johanna Elovaara.

Pertti Sveholm oli Puntilana niin hallitseva hahmo, että muut näyttelijäsuoritukset jäivät osin hänen varjoonsa. Sveholm teki roolin suurilla ja laveilla pensselinvedoilla, kuten vaan humalaiselle isännälle sopii. Antti Peltola oli pidättyväinen Matti, joka kihisi kulissinsa takana. Monilla henkilöillä oli omat pienet hetkensä, mm. Anna-Riikka Rajasen Eevalla. Ja näyttelijöiltä kuultiin oikein hienoja laulusuorituksia!