HeBO Düben-kokoelman parissa

9.9.2018 Helsingin Barokkiorkesteri, sol. Kajsa Dahlbäck, sopraano Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesteri aloitti tämän syksyn Vanhan musiikin sarjan Musiikkitalon täyteen myydyssä Camerata-salissa. Pienen kokoonpanon muusikot olivat viulistit Cecilia Bernardini ja Tuomo Suni, alttoviulisti Alfonso Leal del Ojo, sellisti Heidi Peltoniemi, oboisti Jasu Moisio sekä cembalisti Aapo Häkkinen.

Suurin osa kuulluista kappaleista on peräisin Uppsalan yliopiston kirjastossa säilytettävästä Düben-kokoelmasta. Sen kokoamisen aloitti saksalaiset sukujuuret omaava, mutta Tukholmassa syntynyt ja kuollut säveltäjä-kapellimestari-urkuri Gustaf Düben (1628-1690). Düben-kokoelma on erittäin merkittävä barokin ajan kirkko- ja kamarimusiikin kannalta, sillä se sisältää mm. eräistä Buxtehuden teoksista ainoat tunnetut käsikirjoitukset. Gustafin poika Anders seurasi isäänsä hovikapellimestarina ja urkurina; hän lahjoitti kokoelman yliopistolle vuonna 1727.

Avausnumerona kuultiin Düben-kokoelmasta peräisin oleva anonyymin säveltäjän Paduan. Toisena oli vuorossa Dieterich Buxtehuden kaunis kantaatti O Gottes Stadt, o güldnes Licht solistinaan upea Kajsa Dahlbäck. Johann Heinrich Schmelzeriltä kuultiin vakavan surumielinen Lamento sopra la morte Ferdinandi III.

Suomalaiset sukujuuret omaavaa Johan Helmich Romania (1694-1758) on kutsuttu Ruotsin musiikin isäksi ja jopa Ruotsin Händeliksi. Häneltä kuultiin kaksi sävellystä: Sinfonia e-molli ja Partita c-molli. Jälkimmäisessä teoksessa oboisti Jasu Moisio pääsi liittymään joukkoon jousien ja cembalon rinnalle. Seuraava säveltäjänimi Christian Ritter toimi Tukholmassa kapellimestarina pariinkin otteeseen; hänen jälkimmäiseltä kaudeltaan on peräisin sävellys Allemande in discessum Caroli IX Regis Sveciae. Sen soitti cembalolla Aapo Häkkinen.

Allemande toimi yllättäen johdantona päätösnumerolle, joka aloitettiin suoraan ilman taukoa. Kuulimme Johann Sebastian Bachin elämäniloisen ja tunteikkaan hääkantaatin Weichet nur, betrübte Schatten. Kajsa Dahlbäckin ääni kimalteli kauniina tässäkin teoksessa. Ylimääräisenä kuultiin kantaatin ensimmäinen aaria uudelleen.