ERSO, Järvi ja Sibelius

7.9.2018 Viron kansallinen sinfoniaorkesteri, joht. Neeme Järvi Sibeliustalossa Lahdessa

Tänä vuonna osallistumiseni Sinfonia Lahden Sibelius-festivaaliin jäi yhteen konserttiin. Mutta se oli sitäkin kiinnostavampi, kun Sibeliustaloon saatiin vierailulle Viron kansallinen sinfoniaorkesteri (Eesti Riiklik Sümfooniaorkester eli ERSO) johtajanaan Neeme Järvi. Vuonna 1980 Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin muuttanut Järvi on alansa suuruus, maansa kapellimestaritaiteen grand old man ja Järvien "muusikkodynastian" kantaisä. Hän ei ole johtanut Suomessa vuosikymmeniin.

Ohjelma oli luonnollisesti pelkkää Sibeliusta: Romanssi C-duuri, Kuolema-näyttämömusiikin osat Kurkikohtaus ja Valse triste sekä Sinfonia nro 3 C-duuri. Väliajan jälkeen kuultiin Sinfonia nro 4 a-molli sekä ylimääräisenä Andante festivo.

Alun pikkukappaleet soljuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jotenkin huomaamatta. Ne eivät tehneet minuun suurempaa kajausta, vaikka sinänsä mallikkaasti ja sävykkäästi virolaiset soittivatkin. Järvi olisi selvästi halunnut esittää kappaleet yhteen ja yritti hiljentää väliaplodit. Kurkikohtauksessa viuluissa oli pari kertaa hienoista eriaikaisuutta, mutta klarinetit onnistuivat mainiosti. Valse tristessä dynaamiset erot tulivat esille hienosti ja hidastukset onnistuivat esimerkillisesti. Kolmas sinfonia soi pehmeän rauhallisena, mutta hitaan osan tempo oli Järvelle tyypillisen ripeä. Kuuntelunautintoa häiritsi melko voimakas ylimääräinen vinkuna, joka oli ilmeisesti peräisin rakennuksen tekniikasta, ehkä ilmanvaihtoon liittyvästä.

Väliajan jälkeen vinkumisongelmaa ei enää ollut, ja neljänteen sinfoniaan pystyi keskittymään rauhassa. Kappale olikin mielestäni konsertin parasta antia ja yksi vaikuttavimmista kuulemistani Sibeliuksen "nelosen" tulkinnoista. Järvi ei liioitellut sinfonian tummilla sävyillä, vaan kokonaisuus oli tasapainoinen ja selkeä. Viimeisessä osassa käytettiin sekä kellopeliä että putkikelloja ja lopetus oli tyylikäs. Andante festivossa virolaiset pääsivät vielä esittelemään yllättävän hienostunutta jousisointiaan.

81-vuotias Neeme Järvi oli ikäisekseen vetreä kapellimestari, joka johti käytännössä koko ohjelman seisoen, vaikka korokkeella oli tuolikin. Kypsä ja näkemyksellinen johtaminen tuotti hyvän lopputuloksen ERSO:n kanssa. Järvellä on orkesteriin erityinen suhde: hän on toiminut sen ylikapellimestarina vuosina 1963-1979 ja uudelleen lähes kymmenen viime vuoden ajan (tosin Järvi erosi välillä tehtävästään protestina, mutta palasi pian takaisin ruoriin).