Norma yllätti tasokkuudellaan

8.9.2018 Vincenzo Bellinin ooppera Norma Sellosalissa Espoossa

Teatro Productions Oy käynnisti tänä vuonna International Opera Company Finland -nimisen hankkeen, joka tähtää kansainvälisiin produktioihin taiteilijoiden ja tuotantojen liikkuvuuden kautta. Esitettävien oopperoiden työryhmissä on tarkoitus olla sekä kokeneita ammattilaisia että nuoria taiteilijoita.

Kunnianhimoa hankkeelta ei ainakaan puutu, sillä ensimmäinen produktio on Bellinin Norma. Tämä pääroolien laulajille raskas ja virtuositeettia vaativa teos on tunnetusti vaikea roolittaa, ja Suomessa onkin nähty vain kolme produktiota ennen tätä. Norma on kuitenkin keskeinen bel canto -ooppera, joten hienoa että se saatiin jälleen esille.

Sellosalissa tällä erää kolme esitystä saaneen tuotannon on ohjannut Ville Saukkonen. Hän on sijoittanut tapahtumat 2000-luvun Keski-Aasiaan. Muutamat vinkit tuovat mieleen Afganistanin; paljon muusta kuin puvustuksesta ei ajallista ja paikallista sijoittamista osaisi tehdäkään. Ohjaus on yllättävän perinteinen ja rauhallinen, jopa levollinen Saukkosen työksi. Hänen suosimansa "liikkuvat laatikot" nähdään tällä kertaa suurempina siirreltävinä seinäelementteinä. Niissä nähtävät projisoinnit sekä esityksen valaistus ovat Tuukka Aimasmäen suunnittelemat. Puvustus on Riia Lampisen.

Esityksessä soitti 12-henkinen Teatro Ensemble. Harmittelin ennakkoon orkesterin pienuutta, varsinkin kun Helsingin Sanomien arvostelu kertoi laulajien jyränneen soittajat ensi-illassa. Kritiikistä oli selvästi otettu opiksi tähän toiseen esitykseen – ja onneksi istuinpaikkani oli niin edessä, että soitto kuului oikein hyvin. Olisi tietysti ollut hienoa kuulla ooppera oikean kokoisen orkesterin kanssa, mutta jotenkin tämä "säästöversiokin" ajoi asiansa. Paljon tietysti menetettiin, kun jokaisen instrumentin stemmaa soitti vain yksi muusikko (käyrätorvessa kaksi). Kapellimestari Chloé Dufresne oli pätevä, rytmillisesti tarkka johtaja, joka keskeytti useamman kerran väliaplodit ja vei oopperaa ripeästi eteenpäin. Kuorona varsin hyvää työtä teki Hämäläis-Osakunnan Laulajat, jonka johtaja Dufresne on "siviilissäkin".

Ja sitten solisteihin: Laura Leisma teki Normana vakuuttavan ja kypsän roolityön. Hänen bel canto -laulunsa oli selvästi vivahteikkainta, pianissimot soivat kauniina, kuviolaulu ja juoksutukset eivät tuntuneet tuottavan vaikeuksia ja ylärekisteri avautui hienosti. Tarvittaessa kantavuutta ja volyymiakin löytyi yllin kyllin! Pollionen roolin tehneellä Giuseppe Varanolla oli mahtava täyteläinen tenoriääni, jota hän käytti usein säästelemättä, mutta sävyjen kuitenkaan katoamatta. Oivallista! Hannu Forsberg teki kelpo roolin Orovesona ja Kaisa Näreranta teki nyt Adalgisana paremman vaikutuksen kuin viimeksi kuullessani häntä heinäkuussa Wagnerin laulujen parissa. Eeva Semerdjiev täydensi kelpo solistisuoritukset Clotildena. Nuori tenori Ilmari Leisma oli saanut pienen Flavion osan, joka sekin oli ikävä kyllä hänen taidoilleen liikaa.