Heppoinen Schubertin ooppera

30.6.2018 Franz Schubertin ooppera Fierrabras Teatro alla Scalassa Milanossa

Franz Schubert (1797-1828) tunnetaan nykyisin paitsi liedin mestarina, myös sinfonioistaan sekä monista piano- ja kamarimusiikkiteoksistaan. Hän sävelsi lyhyen elämänsä aikana noin 17 oopperoiden kategoriaan laskettavaa teosta, mutta tiettävästi yksikään niistä ei menestynyt omana aikanaan (suurinta osaa ei edes esitetty näyttämöllä) - eikä tilanne ole muuttunut myöhemminkään. Käsi pystyyn, jos olet kuullut livenä yhdenkin Schubertin oopperan! Onnitteluni, jos kätesi nousi, sillä melkoisia harvinaisuuksia säveltäjän oopperat ovat kokonaisina näyttämöversioina. Minulle tämä La Scalan Fierrabras oli ensimmäinen; irrallisia aarioita olen kyllä kuullut konserteissa.

Fierrabras sävellettiin 1823, mutta se sai kantaesityksensä vasta vuonna 1897 Karlsruhessa. Teos on ollut ilmeisesti Schubertin esitetyin ooppera 1900-luvulla, tosin usein konserttiversiona. Sen suurena heikkoutena on pidetty librettoa, mutta en minä antaisi kaksisia pisteitä muustakaan. Sinänsä hyvin soittanut orkesteri ja aina energinen kapellimestari Daniel Harding eivät pystyneet nostamaan esitystä mieleenpainuvaksi kokemukseksi. Jo valju alkusoitto latisti odotukset, eivätkä epätasainen jatko ja naiivit rallatukset auttaneet asiaa lainkaan. No, oli teoksessa sentään pari ihan pätevää aariaa ja kohtausta - ja eräät onnistuneet kuoronumerot olivat ehkä oopperan parasta antia.

Tämä tuotanto on hankittu Milanoon Salzburgin musiikkijuhlilta, jossa oopperaa esitettiin vuonna 2014. Ohjaaja Peter Stein on tehnyt ihan hyvää perustyötä, vaikka puhuttu dialogi ja lavasteiden vaihtotauot rikkoivatkin ikävästi jännitteen useita kertoja. Ferdinand Wögerbauerin lavastuksessa oli upeita printtikankailla toteutettuja linnanäkymiä ja Anna Maria Heinreichin suunnittelema puvustus henki keskiajan ritariromantiikkaa.

Sebastian Pilgrim oli frankkien kuningas Kaarle (myöhemmin Kaarle Suuri) ja Anett Fritsch hänen tyttärensä Emma. Salarakkauksien syövereissä pyörivät ritarit Roland (Markus Werba) ja Egirhard (Peter Sonn) sekä mauri Fierrabras (Bernhard Richter). Viimeksi mainitun isän Bolandin roolin teki Lauri Vasar ja Florinda-siskon roolin Dorothea Röschmann.

Kaikki solistit onnistuivat mielestäni hyvin tehtävissään, mutta milanolaisyleisö ei tuntunut lämpenevän kunnolla kenellekään. Tämä oli ehkä enemmänkin seurausta teoksen heikosta kokonaisuudesta ja nurkkapatrioottien vieroksumasta saksankielisyydestä (oikea Operahan on aina italiankielistä!). Fierrabrasin esitykset myivät melko huonosti, ja tässä näkemässäni viimeisessä näytöksessä katsomo oli melkein puolityhjä, vaikka lippuja sai 50 % alennuksella.