Bulgarialaista bassovoimaa

20.7.2018 Giorgi Kirof, basso & Kristian Attila, piano Joroisten kirkossa

Joroisten Musiikkipäivät järjestetään tänä kesänä 41. kerran, eli festivaalin historia on hieman pidempi kuin eilen vierailemallani Kangasniemen Musiikkiviikoilla. Joroisten Musiikkipäivistä on kasvanut Jan Hultinin kaudella laaja ja monipuolinen festivaali, jolla on tänä vuonna 30 tapahtumaa kuuden kunnan alueella.

Joroisten Musiikkipäivät on eräiden muiden festivaalien tavoin hyötynyt Savonlinnan Oopperajuhlista, sillä Olavinlinnaan saapuvia taiteilijoita on usein saatu värvättyä "syrjähypyille" lähiseudun kuntiin. Näin oli käynyt tänä iltanakin, kun Joroisten kirkossa esiintyi bulgarialaisbasso Giorgi Kirof. Hän laulaa tänä kesänä Savonlinnan Madama Butterflyssa. Kyseessä on miehen toinen vierailu Olavinlinnassa; joitakin vuosia sitten hän oli mukana Boris Godunovissa. Itse muistan kuulleeni Kirofia aiemmin ainoastaan vuoden 2016 Kohtalon voimassa Tampereella. Hän on jo päässyt debytoimaan The Metropolitan Operassa New Yorkissa.

Konsertti alkoi Mozartin Taikahuilun tutulla In diesen heil'gen Hallen -aarialla. Kirofin Sarastro oli väkevää kuultavaa, mutta laulussa oli etenkin kappaleen alkupuolella pieniä epätarkkuuksia. Solistimme teki jänniä omia hidastuksia ja epätavallisia dynamiikan vaihteluita. Konsertin pianisti Kristian Attila esitti seuraavaksi toisen osan (Andante cantabile) Mozartin C-duurisonaatista KV 330. Kuulimme erittäin kaunista ja tasapainoista soittoa.

Kirofin toisena numerona oli Come dal ciel precipita eli Bancon aaria Verdin Macbethista. Olipa hurja ja vahva, upeasti fraseerattu tulkinta! Attilan toisena soolokappaleena kuultiin Ilmari Hannikaisen Ilta, jota en ollutkaan kuullut aikoihin. Attilan hienostunut ote viehätti, ja hitaammissa jaksoissa tunnelmointi oli ihanan viipyilevää. Kolmantena ooppera-aariana oli Ella giammai m'amò eli Filipin aaria Verdin Don Carlosta. Sen alussa Kirofin sävelpuhtaudessa oli pientä sanottavaa, mutta eläytyminen oli niin hyvää ja tulkinta koskettavaa, että asia unohtui pian. Bassomme ylärekisteri avautui erityisen komeasti tässä numerossa. Esityksessä oli ohjelman ulkopuolelta mukana nuori sellisti Noora Attila.

Pienen tauon jälkeen oli vuorossa Kuoleman lauluja ja tansseja. Laulusarja sopi loistavasti Kirofille, joten Musorgskin alkuvoimaiset laulut saivat arvoisensa tulkinnan. Kirofilla on muhkea, oikea syvä bassoääni, eikä hän todellakaan säästellyt volyymissa tämän konsertin aarioissa. Oli mukava havaita tämän laulusarjan kautta, että on miehessä hienovaraisten sävyjen ja herkemmän tulkinnan tajuakin. Kristian Attila oli loistavan sävykäs ja tunteva pianisti.

Ylimääräisenä kuultiin La calunnia è un venticello eli tunnettu Basilion juoruaaria Rossinin Sevillan parturista. Olipa aika jännä valinta Musorgskin laulujen päälle!