Puhdasta sopraanokultaa

22.7.2018 Elena Stikhina, sopraano & Hans-Otto Ehrström, piano Leppävirran kirkossa

Päätin nelipäiväisen Savon-kiertueeni Leppävirralle, jonka komeassa, C. L. Engelin suunnittelemassa kivikirkossa oli Joroisten Musiikkipäivien kiinnostava matineakonsertti. Esiintymässä oli venäläissopraano Elena Stikhina pianistinaan Hans-Otto Ehrström. Stikhina on viime vuodesta lähtien kuulunut Pietarin Mariinski-teatterin solistikuntaan ja hän rakentaa nousukiidossa olevaa kansainvälistä uraa. Ensi kaudella on luvassa mm. debyytti New Yorkin The Metropolitan Operassa. Minut Stikhina valloitti viime huhtikuussa laulaessaan Kansallisoopperan Trubaduurissa.

Leppävirran konsertin alkupuolella kuultiin oopperamusiikkia: Casta diva Bellinin Normasta, Ecco: respiro appena... Io son l’umile ancella Cilean Adriana Lecouvreurista, Senza mamma Puccinin Suor Angelicasta, Tacea la notte placida Verdin Il trovatoresta sekä ns. Tatjanan kirjekohtaus (Puskai pogibnu ja) Tšaikovskin Jevgeni Oneginista. Aarioiden jälkeen oli vuorossa viisi Rahmaninovin laulua: Vokaliz, Zdes' khorosho, Vesennie vody, Ne poi krasavitsa ja Son. Pykälää keveämpänä päätösnumerona oli Delibes'n Les filles de Cadix.

Tämä oli pitkästä aikaa sellainen konsertti, jonka luonnehtimisessa loppuvat kehuvat ja kiittävät sanat kesken. Stikhinalla on erittäin miellyttävä äänenväri ja hän on hurmaava esiintyjä. Äänessä on jalo sointi, se on sävykäs ja vakaa, kontrolloitu. Ohjelma oli taidolla valittu ja kaikki numerot istuivat hänelle erinomaisesti. Leonoran bel canto -kuviot pulppusivat vaivattomasti ja kirkkaasti, ja Tatjana oli Stikhinan esittämänä suorastaan täydellinen. Hans-Otto Ehrströmin kosketus oli monin paikoin ihanan samettinen, mutta kyllä hän loihti flyygelistä dramaattisia tehojakin tarvittaessa. Aivan lääpällään ollut yleisö palkittiin peräti kahdella ylimääräisellä.