Kurennaya tarvitsee vielä aikaa

12.7.2018 Pelageya Kurennaya, sopraano & Marita Viitasalo, piano Espoon tuomiokirkossa

Urkuyö ja Aaria -festivaalin tälle konsertille antamassa nimessä Mariinskin uusi tähtisopraano oli vähän mainosmiehen lisää. Pelageya Kurennaya on kyllä tehnyt Pietarin Mariinski-teatterin näyttämöllä kymmenkunta roolia, mutta isoihin tehtäviin ja tähteyteen on vielä matkaa. Mariinskin tuleva tähtisopraano -otsikolle voisi olla enemmän katetta - tämä jää nähtäväksi...

Kurennaya on vuonna 2016 Rimski-Korsakov-konservatoriosta valmistunut laulaja, joka on ilman muuta nouseva sopraanokyky. Hän on jo herättänyt kansainvälistä huomiota ja naisesta on ehditty povata jopa seuraavaa Anna Netrebkoa. Siihen on vielä pitkä matka, mutta nuorella laulajalla on kyllä aikaa tehdä työtä ja kehittyä. Kurennaya on esiintynyt Suomessa jo useamman kerran, mm. Mikkelin Musiikkijuhlilla sekä 2017 että 2018. Marraskuussa hän saapuu RSO:n solistiksi Mahlerin neljänteen sinfoniaan.

Espoon konsertti alkoi kolmen säveltäjän laulumusiikilla: Mozartilta An Chloë, Als Luise die Briefe ihres ungetreuen Liebhabers verbrannte ja Das Veilchen, Tšaikovskilta Kanarejka, Kolybel'naja pesnja ja Den li starit sekä Rahmaninovilta Zdies harasho, U mojego okna, Margaritki ja Vesennije Vody. Kurennayan keskirekisteri oli parhaimmillaan samettinen ja kuulosti kypsemmän naisen ääneltä.

Ohjelman jälkipuolisko oli ooppera-aarioita: Ensin kuultiin Puccinin O mio babbino caro (jonka Erkki Korhonen oli suomentanut käsiohjelmaan oivalliseen muotoon Oi, minun rakas isukkini) oopperasta Gianni Schicchi. Tätä seurasi Marfan aaria Rimski-Korsakovin Tsaarin morsiamesta. Kolmas numero oli varmasti harvoille tuttu, nimittäin aaria Depuis le jour Gustave Charpentierin oopperasta Louise. Ja päätteeksi Regnava nel silenzio Donizettin Lucia di Lammermoorista.

Ensimmäinen ylimääräinen oli aika jännittävä, nimittäin suomeksi laulettu Merikannon Pai, pai, paitaressu. Pisteet sopraanollemme varsin hyvästä lausumisesta! Oopperaa edusti toinen encore-kappale, nimittäin Dvořákin tuttu Měsíčku na nebi hlubokém oopperasta Rusalka. Tässä vaiheessa voi kiitoksella todeta Marita Viitasalon vakaan pianismin kannatelleen monia numeroita esimerkillisesti.

Mozartin lauluja pidin konsertin heikoimpana osuutena. Solistin tyylitaju oli koko lailla hukassa ja päälleliimattu eläytyminen oli vaivaannuttavan näköistä. Mutta saksaa Kurennaya sentään äänsi paremmin kuin monet kuulemani venäläislaulajat (tosin äng-äänne ei sujunut häneltäkään). Kotimaansa laulumusiikki oli Kurennayalle selvästi läheisempää, ja hän väläytteli muutaman kerran melkoisia äänivarojaan. Kirkosta poistuessani joku totesikin, että "kyllä lähti pienestä naisesta ääntä". Herkissä lauluissa olisi kyllä pärjätty vähemmälläkin. Ooppera-aariat menivät kohtuullisen hyvin, mutta Kurennayan tekniikka ei vielä ole täysin solidi. Äänen tuki hävisi pari kertaa ja jotain pienempääkin sanomista panin merkille.