Wieniläiset villitsivät Tampereella

28.4.2018 Wiener Philharmoniker, joht. Daniel Harding, sol. Elisabeth Kulman Tampere-talossa

Ostin lipun Wienin filharmonikkojen Tampereen-konserttiin nähdäkseni vielä kerran livenä kapellimestari Zubin Mehtan (joka täyttää 29.4.2018 jo 82 vuotta). Huonosti kävi sen toiveen suhteen, sillä maestro joutui perumaan kaikki alkuvuoden konserttinsa olkapääleikkauksen vuoksi. Paikkaajaksi lennätettiin Tukholmasta yksityiskoneella Daniel Harding, joka ystävällisesti lyhensi konserttiaan Ruotsin RSO:n kanssa. Tampereen konsertti pääsi tästä huolimatta alkamaan vasta 45 minuuttia alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin. Odottelijoille tarjottiin lasillinen kuohuviiniä Wienin filharmonikkojen kustannuksella. Upeaa huomaavaisuutta!

Onneksi Harding on esittänyt konsertin kappaleita ennenkin Wienin filharmonikkojen kanssa, kun harjoitukset jäivät tällä kertaa väliin - sen verran kimurantteja molemmat kuullut sinfoniat ovat. Konsertti alkoi Leonard Bernsteinin Sinfonialla nro 1, lisänimeltään "Jeremiah". Teos oli minulle ennestään vieras, mutta osoittautui kiinnostavaksi ja tavanomaisuuksista poikkeavaksi paketiksi. Kolmannessa osassa laulusolistina oli mezzosopraano Elisabeth Kulman. Hän oli tyylikäs ja hienostunut esiintyjä, jolla on kiinteä ja linjakas ääni.

Väliajan jälkeen kuultiin Gustav Mahlerin Sinfonia nro 5. Olen blogissani tainnut pari kertaa mainita, että Mahlerin megalomaanisimmat sinfoniat eivät kuulu ykkössuosikkeihini. Tai joskus teininä kuuluivat, mutta kypsemmällä iällä olen viehättynyt enemmän pelkistettyihin ja tiivistettyihin linjoihin. Tämä Mahlerin "vitonen" nyt vielä menee ja kun esittäjänä oli tällainen huippuorkesteri, niin ihan myyty olin minäkin. Wienin filharmonikot kyllä hallitsevat tämän lajin musiikin ja myös kapellimestari Harding oli aivan ilmiömäinen. Huh huh, mikä esitys - vaikka hetkittäin meinattiin "turboilla" vähän liikaakin. Sinfonian jälkeen yleisö aplodeerasi ja huusi seisaaltaan hyvän aikaa, mutta ylimääräistä ei vaan herunut.