Mahtava oopperahauskuutus kuninkaallisten kustannuksella

14.4.2018 Markus Fageruddin ooppera Silvia ja Minä Tampereen Raatihuoneella

Elisabet II järjestää kutsut Euroopan kuningattarille, mutta heistä yksi toisensa jälkeen peruu osallistumisensa. Emäntä ehtii jo iloita tilanteesta, mutta paikalle saapuu kuitenkin Silvia, johon Elisabet suhtautuu varsin viileästi. Ensin tarvitaan reilu gin tonic (noin kolme desiä giniä ja ruokalusikallinen tonicia) ja salaa annosteltu terästys Silvian orasmehuun, jotta keskustelu saadaan rullaamaan. Ja saadaanhan se, kun kuningattaret vapautuvat pienessä maistissa - siinä tulee sanottua suorat sanat monista kruunupäistä ja lapsistakin. Tässäpä loistava juoni pienelle koomiselle oopperalle!

Johanna Rusanen-Kartano on joidenkin aiempien rooliensa perusteella armoitettu komedienne, mutta nyt hän nousi kuningatar Elisabetina aivan uudelle tasolle. Käsittämättömän hieno esitys! Varsinkin kasvojen lukuisat vaihtelevat ilmeet ja pienet eleet olivat herkullista seurattavaa. Eikä Riikka Hakola ollut Silviana ollenkaan hullumpi, vaikka laulullisesti hän jäi hieman Rusanen-Kartanon tasosta. Tallenteelta esityksessä oli mukana Walesin prinssi Charles, jonka osuuden lauloi pätevästi Arttu Kataja.

Runsaan tunnin kestänyt ooppera oli osa Tampere Biennalen ohjelmaa. Sen oli säveltänyt Markus Fagerudd ja orkesterina oli nelihenkinen Tampere Raw (viulisti Anna Angervo, sellisti Elina Sipilä, klarinetisti Janne Pesonen ja pianisti Ville Hautakangas). Paikoin Fagerudd oli kirjoittanut niin korkeaa tai hankalaa laulettavaa, ettei tekstistä meinannut saada selvää. Hulvaton libretto oli Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren käsialaa. Brännare oli ohjannut viihdyttävän ja toimivan esityksen, jossa henkilöhahmot liikkuivat taitavasti uskottavuuden ja liioittelun rajoilla. Jälkimmäisen puolelle lipsahdettiin harkiten ja hyvällä maulla.

Esitys oli niin upea, että toivottavasti tekijät vievät sen kiertueelle muihinkin kaupunkeihin!