Maailmanluokan Korngold-produktio

1.4.2018 Erich Wolfgang Korngoldin ooppera Das Wunder der Heliane Deutsche Oper Berlinissä

Die tote Stadt (Kuollut kaupunki) on nykyisin ilman muuta esitetyin ja tunnetuin Erich Wolfgang Korngoldin (1897-1957) oopperoista. Muut teokset ovat melkeinpä ohjelmistoharvinaisuuksia ja siksi olin erittäin iloinen, kun Deutsche Oper Berlinissä sai maaliskuussa ensi-iltansa Das Wunder der Heliane (Helianen ihme). Se kantaesitettiin Hampurissa 1927.

Säveltäjä itse piti tätä oopperaa pääteoksenaan ja se osoittautuikin aivan loistavaksi kappaleeksi. Suggestiivinen musiikki vyöryi ja piti herpaantumattomasti otteessaan koko esityksen ajan. Kuulija oli keskellä sointihurmiota kuin parhaissa Wagnerin oopperoissa ikään. Helianen ihmettä on nimitetty jopa sakropornoksi, koska aistillisuus ja erotiikka yhdistyvät uskonnollisen hurmion kanssa.

Christof Loyn ohjauksessa oltiin koko teoksen ajan samassa tilassa kuninkaan palatsissa. Huoneen seinät oli päällystetty tummanruskeilla puupaneleilla ja lattia oli kuvioparkettia. Lavastuksesta vastasi Johannes Leiacker. Ohjaus luotti henkilöiden karismaan ja tarkoin harkittuun liikkumiseen näyttämöllä. Barbara Drosihnin realistinen puvustus sopi hyvin kokonaisuuteen. Ei mitään liioiteltua tai päälleliimattua tässä tuotannossa.

Marc Albrecht ansaitsee kapellimestaroinnistaan parhaan arvosanan. Soitto oli aivan mahtavaa ja lumoavaa kuultavaa. Ja pääroolien esittäjät olivat myös parasta A-luokkaa: Amerikkalainen Sara Jakubiak oli säkenöivä Heliane, josta paljastui ajoittain melkoiset äänivarat. Hänen maanmiehensä Brian Jagde oli uskomattoman hieno tenorikyky Muukalaisena - ei ihme että hän on tehnyt mm. Puccinin ja Verdin suuria tenorirooleja. Itävaltalainen bassobaritoni Josef Wagner esitti Hallitsijan osan. Muissa rooleissa olivat mm. Okka von der Damerau, Derek Welton, Burkhard Ulrich ja Gideon Poppe.

Yleisö seurasi esitystä hiiren hiljaa ja keskittyneesti alusta loppuun saakka. Ainoastaan Helianen esiintyminen ensimmäisen näytöksen lopulla täysin alastomana aiheutti hienoista kuhinaa katsomossa. Oopperan päätyttyä kuultiin myrskyisät aplodit ja niin paljon bravo-huutoja, etten ole tainnut vastaavaa kokea koskaan aiemmin. Täyden kympin esitys!