Loistava uusi ooppera nuorilta tekijöiltä

6.9.2017 Uutta musiikillista kerrontaa -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian laulun kandidaattiopiskelijat esittivät näyttämöllisenä lopputyönään kaksiosaisen konsertin. Aluksi kuultiin Stefanie Tuurnan säveltämä, tässä produktiossa kantaesityksensä saanut ja yli tunnin kestänyt ooppera Years of silence. Yksinäytöksinen teos vei yleisön nuoren säveltäjä Sergei Rahmaninovin masennuskauteen ja terapiaistuntoihin Nikolai Dahlin kanssa. Nea Muston englanninkielinen libretto oli hämmästyttävän kypsä, taitavasti kirjoitettu ja ajatuksia herättävä. Tuurnan musiikki miellytti minua kovasti, ja siitä saattoi tunnistaa Rahmaninov-sitaatteja. Vokaaliosuuksiin olisin toivonut enemmän vaihtelua ja vaativuutta; nyt liikuttiin aika suppealla alueella ja solistit pääsivät varsin "helpolla".

James Kahane johti pientä orkesteria jämptillä otteella ja säveltäjä soitti itse kokoonpanossa pianoa. Martina Roos oli onnistunut ohjauksessaan todella hyvin ja tapahtumiin sekoittuivat kiinnostavalla tavalla myös Rahmaninovin unet - tai ehkä hypnoosissa pintaan nousseet asiat. Visualisointi oli Roosin ja Tuomas Miettolan työtä ja valosuunnittelusta vastasi Jukka Kolimaa. Solisteista Henri Tikkanen (Sergei Rahmaninov) oli vakuuttava ja osaava - hänestä on nopeasti kasvanut yksi eturivin baritonilupauksistamme. Tenori Tuomas Miettola (Nikolai Dahl) esitti terapeuttia hyvin eläytyen, ja laulukin sujui enimmäkseen moitteetta. Sopraano Marika Hölttä (neiti Berezina) teki pienen roolinsa viehättävästi.

Väliajan jälkeen oli vuorossa "Min verran meissä on lempeä..." - fragmentaarinen esitys rakastamisen ja uskomisen pakottavasta tarpeesta. Sitaatti viittaa tietenkin Eino Leinon runoon Hymyilevä Apollo, ja Leinon runoutta kuultiinkin teoksessa monien muiden ohella. Käsikirjoituksesta oli vastannut työryhmä Marika Hölttä, Martina Roos, Maija Turunen, Stefanie Tuurna ja Jussi Vänttinen. Tuurna oli säveltänyt teokseen työryhmän valitsemia runoja, ja hän vastasi esityksen musiikista pianon ääressä - myös improvisointia hyödyntäen. Lisäksi Tuurnalla oli teoksessa pieni rooli äitinä.

Roos oli tehnyt mainion ohjaustyön tästäkin paketista. Ehkä teoksen loppupuolella jännite alkoi vähän löpsähtää ja pieni tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Esitys kertoi kolmen sisaruksen tarinan koskettavasti ja paikoin riipaisevastikin, aikaleikkauksilla pelaten. Jussi Vänttinen (Matti) otti näyttämön haltuunsa heti alussa ja heittäytyi osaansa uskomattomalla intensiteetillä. Mikä näyttelijäkyky! Marika Höltän (Anna) esityksestä jäi mieleen mm. psykiatriksi päätyneen sisaren herkullinen virkaääni. Kolmannen sisaruksen (Leena) roolin teki Maija Turunen.