Hyvien solistien Rigoletto
22.9.2017 Giuseppe Verdin ooppera Rigoletto Kansallisoopperassa Helsingissä
Tajusin tässä päivänä muutamana, että viimeksi näkemästäni Verdin Rigoletton esityksestä on kulunut jo viisi vuotta. Teosta esitetään par'aikaa Kansallisoopperassa, joten olisi aika ja sopiva tilaisuus verestää muistoja. Georg Rooteringin ohjaus sai ensi-iltansa jo 2008, mutta tätä tuotantoa en ole käynyt katsomassa aiemmin. Nyt pyörivän repriisin ovat uusintaohjanneet Rauno Marttinen ja Riikka Räsänen.
Rootering tuo 1500-luvun Mantovan tapahtumat lähelle nykypäivää tyylikkäästi ja hyvällä maulla. Toteutus ei (erään näkemäni modernisoinnin tavoin) sorru mässäilemään seksillä ja väkivallalla, vaan ne ovat läsnä eleettömästi ja osin etäännytettyinä. Mark Väisäsen lavastus ja puvut muodostavat harkitun kokonaisuuden; ehkä lavalla ollut auto oli kuitenkin vähän liikaa tässä kontekstissa. Valaistuksen oli suunnitellut Timo Alhanen. Kapellimestarina toimi vanha tuttu Pietro Rizzo, jonka johdolla homma kyllä hoitui. Hän antoi hienosti balansoimalla tilaa laulajille ja sai orkesterin vaihtamaan tarvittaessa sävyä silmänräpäyksessä.
Illan kruunasivat erinomaiset solistit. Kosovolainen Rame Lahaj oli minulle uusi tuttavuus, joka lunasti jo oopperan alussa (Questa o quella) paikkansa Mantovan herttuana. Hän eläytyi hienosti rooliinsa röyhkeänä hallitsijana, joka kohtelee naisia lähes kertakäyttöesineinä. Lahaj oli laulullisesti vahva ja ilmaisuvoimainen tenori, jota oli ilo kuunnella. Rigolettona lauloi islantilainen, jo pitkään Saksassa vaikuttanut Olafur Sigurdarson. Hän teki hovinarrista riipaisevan tulkinnan, johon syntyi hieno jännite.
Gildana tässä tuotannossa oli venäläinen Irina Dubrovskaya, joka vieraili pari vuotta sitten Kansallisoopperassa Don Pasqualen Norinana. Hän teki roolissaan uskottavasti matkan viattomasta, rakastuneesta tytöstä osansa saaneeksi naiseksi. Edes herttuan petollisuus ei horjuta Gildan rakkautta, vaan hän päätyy uhraamaan itsensä miehen puolesta. Ja miten kauniisti Dubrovskaya lauloikaan osuutensa - esimerkiksi Caro nome oli aivan fantastinen!
Koit Soasepp oli mies paikallaan jäyhänä Sparafucilena ja Niina Keitel ristiriitaisena Maddalenana. Heikki Aallon Monterone olisi tarvinnut hieman lisää ytyä ja eläytymistä kirouksensa langettamiseen. Pienemmissä rooleissa olivat mm. Andrus Mitt (Cepranon kreivi), Johanna Lehesvuori (Cepranon kreivitär), Jussi Merikanto (Marullo), Juha Riihimäki (Borsa) ja Maria Lenart (Giovanna).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti