Hindemithin pienoisoopperat eivät säväyttäneet

23.9.2017 Paul Hindemithin oopperat Hin und zurück ja Sancta Susanna Kansallisteatterin Omapohjassa Helsingissä

Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä nähtiin kaksi Paul Hindemithin pienoisoopperaa 1920-luvulta. Molemmat teokset oli kääntänyt suomeksi ja sovittanut Laura Pyrrö. Kokonaisuus alkoi Hindemithiä esittäneen Petri Bäckströmin hauskalla prologilla sekä Tiina Korhosen (piano) ja Katja Sirkiän (huilu) soittamalla Hindemithin Huilusonaatin ensimmäisellä osalla. Samalla duolla hoidettiin myös ensimmäisen oopperan musiikki.

Oopperaosuuden aloitti Hin und zurück, joka on säveltäjänkin mukaan "vain" musiikillinen sketsi. Aamiaistouhujen keskelle saapuva kirje paljastaa Helenen (Laura Pyrrö) uskottomuuden aviomiehelle ja Robert (Petri Bäckström) ampuu vaimonsa. Professori (Margit Westerlund) ja sairaanhoitaja (Mari Hautaniemi) saapuvat paikalle ja toteavat Helenen kuolleeksi. Katuva ja syyllisyyttä poteva Robert tekee itsemurhan. Tässä vaiheessa hulvattomasti puettu jumalhahmo Viisas mies (Jouni Bäckström) saapuu lavalle ja kääntää tapahtumat kelautumaan alkupisteeseen. Itse en ymmärtänyt lainkaan, miksi ohjaaja Ville Saukkonen ei tyytynyt tähän, vaan ooppera oli muutettu muotoon Sinne ja takaisin ja sinne ja takaisin, eli koko soppa toistettiin kahdesti. Mukana teoksessa olivat myös tanssijat Tuulia Eloranta ja Oskari Kymäläinen.

Väliajan jälkeen oli vuorossa hieman pidempi Sancta Susanna, jota ei ilmeisesti ole esitetty Suomessa ennen tätä produktiota. Tämä psykologinen draama miellytti minua paljon enemmän kuin aluksi nähty pitkitetty vitsi. Sisaret Susanna (Laura Pyrrö) ja Klementia (Mari Hautaniemi) joutuvat tai pääsevät todistamaan yöllistä lemmenkohtausta  luostarin puutarhassa. Nuorten (tanssijat Tuulia Eloranta ja Oskari Kymäläinen) seksuaalisuus ja häpeilemättömyys kuohuttavat sisaria. Susanna alkaa kuulla ääniä ja riisuu hurmoksessa kaapunsa, myös Klementia riisuutuu tässä versiossa ja ilmassa on eroottista latausta. Mutta tietenkin ilon tulevat pilaamaan muut sisaret vanhan nunnan (Margit Westerlund) johdolla...

Ville Saukkosen ohjaus on jälkimmäisessä oopperassa hienovarainen ja jättää paljon tulkittavaa katsojalle. Itse pidän tällaisesta, ettei kaikkea väännetä rautalangasta ja selitetä valmiiksi. Orkesterissa soittivat Korhosen ja Sirkiän lisäksi urkuri Matti Oikarinen sekä viulistit Olivia Holladay ja Sini Virtanen. Näinkin pienellä kokoonpanolla saatiin aikaan ihan mukava kuulokuva.

Laura Pyrrö onnistui osuuksissaan varsin hyvin, mutta muille solisteille annan tänään vain tyydyttävän arvosanan. Tai Petri Bäckström ei ansaitse ehkä sitäkään. Kuka kertoisi miehelle, ettei nykyinen ääniala enää riitä tenoritehtäviin entiseen malliin - hän kun ei itse näytä asiaa tiedostavan. Ja tuolle tavattoman rumalle vibratolle pitäisi myös tehdä jotain!