Fagerlundin Höstsonaten on parasta kotimaista nykyoopperaa aikoihin!

23.9.2017 Sebastian Fagerlundin ooppera Höstsonaten Kansallisoopperassa Helsingissä

Kansallisoopperan päänäyttämölleen tilaamat uudet teokset eivät aina ole olleet taiteellisesti tai toteutukseltaan huipputasoa - viimeisimpänä esimerkkinä vuoden 2016 Indigo. Suomi 100 -juhlavuoden kantaesitystä tilatessaan Lilli Paasikivi heitti onneksi sellohevimiehet ja muut yleisön kosiskelut tai erikoisuuden tavoittelut syrjään ja tilasi "oikean" oopperan Sebastian Fagerlundilta. Tässä tuotannossa kaikki osat onnistuivat!

Kuten arvata saattaa, perustuu Höstsonaten eli Syyssonaatti Ingmar Bergmanin samannimiseen näytelmään ja elokuvaan. Gunilla Hemming oli laatinut libreton elokuvakäsikirjoituksen pohjalta. Libretossa oli tiivistetty kahden vammautuneen naisen, Charlotten ja Evan, äidin ja tyttären, ongelmallinen suhde ja yritys purkaa tai normalisoida sitä. Dialogi toimi erinomaisesti; olisin jopa sitä mieltä, että paremmin kuin elokuvassa! Sekä ohjaus että lavastus olivat Stéphane Braunschweigin, ja molempia leimasivat vähäeleisyys, selkeys sekä pienet harkitut yksityiskohdat. Puvut oli suunnitellut ohjaajan luottohenkilö Thibault Vancraenenbroeck ja valaistuksen Marion Hewlett.

Fagerlundin musiikin kuvailemiseen on vaikea löytää sanoja - niin intensiivistä ja merkityksellistä se oli jo mahtavasta alkusoitosta lähtien. Yksi illan tähdistä oli ilman muuta John Storgårds, joka teki kapellimestarina todella huikeaa työtä. Että sainkin pitkästä aikaa nauttia nykyoopperan musiikista näin paljon! Tärkeä osa kokonaisuutta olivat tietenkin ensiluokkaiset solistit: Charlottena loisti ylväs ja itsetietoinen Anne Sofie von Otter ja Evana katkeruuttaan purki psykologisesti latautunut Erika Sunnegårdh. Huippusuoritukset molemmilta! Tommi Hakala onnistui ristiriitaisen Viktorin osassa ja Helena Juntunen häikäisi Helenana, vaikka hänellä olikin laulettavaa vain vähän. Nicholas Söderlund jäi Leonardona lähinnä statistin osaan. Teoksessa oli mukana myös kuoro, joka toimi Charlotten kuvitteellisena yleisönä.

Höstsonaten on saanut jo huomiota maailmalla, joten toivottavasti teos pääsee näyttämölle muuallakin. Oli se vaan niin upea!