RSO siirtyi etäkonsertteihin

13.3.2020 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste, sol. Elena Pankratova, sopraano & Mikhail Petrenko, basso sekä Hannu Vasara, viulu Musiikkitalossa Helsingissä

Radion sinfoniaorkesteri joutui (niin kuin kaikki muutkin suurempien yleisötilaisuuksien järjestäjät) koronaviruksen torjuntatoimien uhriksi. Onneksi RSO ei perunut kevään konserttejaan kokonaan, vaan soittaa ne Musiikkitalossa tyhjälle salille. Konsertit striimataan ja lähetetään suorana radiossa aivan kuten normaalistikin. [Myöhempi lisäys: Tiukentuneet rajoitukset estivät sittemmin koko orkesterin soittamisen yhdessä, joten loppukevään ajan esitettiin vain kamarimusiikkia.]

Olin ostanut lipun perjantai-illan konserttiin, mutta nyt piti sitten seurata se kotona ruudun ääressä. Ohjelman aloitti Dmitri Šostakovitšin Sinfonia nro 14. Se on rakenteeltaan erikoinen, oikeastaan kuin laajennettu laulusarja. Kuolema on teoksessa vahvasti läsnä (kuin tahatonta ironiaa!) ja useimpien osien teksti on lohduton – kenties tällä on yhteys Šostakovitšin vakaviin sairauksiin sinfonian sävellysvaiheessa. Viimeinen osa on suorastaan järkyttävä ja nyt siihen toi jotain erityistä lisää se, ettei musiikin päättyessä aplodeerattu. Lauluosuuksista vastasivat sopraano Elena Pankratova ja basso Mikhail Petrenko, kaksi taitavaa maailmanluokan venäläistä solistia. Upeaa!

Väliajan jälkeen kuultiin Pjotr Tšaikovskin Sinfonia nro 6 h-molli "Pateettinen". Säveltäjä kuljettaa tässä teoksessa kuulijaa hienosti tunnelmasta toiseen. RSO:n soinnissa oli slaavilaista väriä, mutta Saraste ei onneksi alleviivannut kappaleen pateettisuutta tai sentimentaalisuutta. Tässäkin sinfoniassa loppu oli riipaiseva ja haipui konserttisalin tyhjyyteen...

Myöhäisillan kamarimusiikkina kuultiin vielä Hannu Vasaran soittamana Johann Sebastian Bachin Partita nro 2 d-molli BWV 1004 sooloviululle. Syvällistä ja koskettavaa soittoa, joka jäi nyt valitettavan harvojen herkuksi.