Leppoisan lystikäs operetti-iltapäivä

8.3.2020 Franz von Suppén operetti Der Teufel auf Erden Theater Chemnitzissa

Sunnuntaina oli hyvin aikaa tehdä pieni junamatka Chemnitzin kaupunkiin, joka tunnettiin lähihistorian synkkinä vuosikymmeninä nimellä Karl-Marx-Stadt. Varsinainen kohteeni oli (tietenkin) Die Theater Chemnitz, jonka Opernhausissa meni matineaesityksenä Franz von Suppén operetti Der Teufel auf Erden (suom. Paholainen maan päällä). Kaupungissa oli mukava pistäytyä pitkästä aikaa, sillä viimeksi kävin täällä oopperaa katsomassa vuonna 2014.

Der Teufel auf Erden on tuotteliaan von Suppén (1819–1895) pitkähkön uran keskivaiheen sävellys. Operetti kantaesitettiin Wienissä 1878, mutta teoksen lento jäi ilmeisesti sisältönsä vuoksi lyhyeksi – monarkiassa sitä pidettiin liian liberaalina. On yllättävää ja valitettavaa, että kappale esitettiin Saksassa ensimmäisen kerran vasta 2016! Tämä näkemäni produktio on syntynyt Theater Chemnitzin ja Volksoper Wienin yhteistyönä.

Tuotannon musiikkina käytettiin Jakob Brennerin työstämää uutta versiota; hän toimi itse esityksen kapellimestarina. Kolmannen näytöksen alkuun oli ympätty alkusoitto eräästä toisesta von Suppén operetista. Librettoakin oli sorkittu ja Alexander Kuchinka oli uudistanut sopivasti mm. runsaat ja pitkät puheosuudet. Jostain syystä oli kajottu myös henkilögalleriaan – ehkä Satanas, Mefistofeles ja Lucifer olivat herkille saksilaisille liikaa? Tilalle saatiin sovinnainen Ruprecht ja lisätty enkelihahmo pehmentämään tarinan särmiä...

Von Suppén valloittavan hyväntuulisesta ja tarttuvasta musiikista pidin kovasti, mutta puheosuuksia operetissa oli mielestäni aivan liikaa, tai ainakin ne kestivät kerrallaan liian kauan. Kupletin juoni oli mukavan erilainen ja vähän vinksahtanut – jotenkin kokonaisuus toi mieleen Offenbachin. Ohjauksen, lavastuksen ja puvustuksen kolminaisuudesta vastasi Hinrich Horstkotte, eikä lopputuloksessa ollut suurempaa jupisemista. Ehkä ohjaus oli hieman kaavamainen, mutta kuitenkin sujuva ja ajoi asiansa. Teoksen alun helvetinhuuruinen, punaiseksi valaistu lavastus oli suorastaan hieno.

Laulajien tasossa oli hieman vaihtelua, mutta ei kenenkään esiintyminen sentään korviin koskenut. Mainittakoon solisteista muutama: Alexander Kuchinka ja Matthias Winter olivat oivallinen koomikkopari paholaisena ja enkelinä. Marie Hänsel ja Sylvia Rena Ziegler esittivät mm. nunnia Amanda ja Isabella. Dagmar Schellenberger oli tuima ja kuria pitävä äiti Aglaja.