Rossinin varhainen koominen ooppera oli herkkupala

14.8.2017 Gioachino Rossinin ooppera La pietra del paragone (suom. Koetinkivi) Adriatic Arenassa Pesarossa

Päätin muutaman vuoden tauon jälkeen vierailla taasen Marchen maakuntaan kuuluvassa Pesarossa, Rossinin syntymäkaupungissa, jossa järjestetään vuosittain Rossini Opera Festival. Syynä oli se, että kaikki kolme festivaalin tämän vuoden pääteosta ovat sellaisia, joita en ole aiemmin nähnyt.

Ohjelmani alkoi La pietra del paragonella, joka oli Rossinin ensimmäinen tilausteos suurelta oopperatalolta - tässä tapauksessa Milanon La Scalalta, jossa teos kantaesitettiin 1812. Rossini oli tällöin vasta 20-vuotias! Produktio oli suuri menestys, ja nyt on helppo nähdä miksi: musiikki on erinomaisen viihdyttävää ja taidokasta Rossinia, juoni on hauska ja librettokin hyvin nokkela.

Oopperan juonen voi tiivistää lyhyesti vaikkapa näin: Kolme naista väittää rakastavansa varakasta kreivi Asdrubalea. Kreivi kuitenkin epäilee naisten petollisuutta ja suunnittelee "koetinkiven" testatakseen Donna Fulviaa, paronitar Aspasiaa ja markiisitar Claricea. Ainoastaan Claricen rakkaus kestää, kun kreivi menettää omaisuutensa. Todellisuudessa mies ei tietenkään köyhtynyt, sillä kreivin velkojaksi osoittautuu turkkilainen, joka onkin kreivi itse naamioituneena. Tarinassa on muutamia lisäkiemuroita, ja mustasukkainen kreivi saa myös maistaa omaa lääkettään. Mutta lopulta rakkaus voittaa ja kyyninen kreivi saa Claricensa.

Pesarossa nähty tuotanto on alun perin vuodelta 2002 ja nyt jo 87-vuotiaan Pier Luigi Pizzin käsialaa ohjausta, lavastusta ja puvustusta myöten. Ja kyllä olikin hienoa työtä! Modernisointi oli tehty hyvällä maulla ja vetävä ohjauskin oli tyylikäs sortumatta farssimaisiin ylilyönteihin. Hieman eri sukupolvea edustava Daniele Rustioni (s. 1983) oli vauhdikas kapellimestari ja piti taitavasti esityksen liikkeellä tarkkuuden kärsimättä. Orkesterina oli Orchestra Sinfonica Nazionale della Rai.

Nuorenpuoleisista solisteista on lähes pelkästään positiivista sanottavaa. Japanilainen Aya Wakizono oli kaunisääninen ja herkkä Clarice. Aurora Faggioli (Aspasia) ja Marina Monzó (Fulvia) eivät tehneet järisyttävää vaikutusta, mutta suoriutuivat osuudestaan oikein hyvin. Gianluca Margheri oli itsevarma, mutta monitahoinen kreivi. Venäläinen Maxim Mironov (Giocondo) oli sielukas ja kaunisvärinen tenori, jonka ääni oli hieman hentoinen areenan suureen tilaan. Mutta italialaiset rakastavat tenoreita yli kaiken, ja niinpä Mironov sai yleisöltä suurimmat suosionosoitukset onnistuttuaan yläsävelissä. Davide Lucianon rooli Macrobiona oli teknisesti hallittu ja vakaa. Paolo Bordogna oli Pacuviona ensiluokkainen koomikkokyky. Pienemmän Fabrizion osan teki William Corrò.