Riemastuttava Parturi!

26.8.2017 Gioachino Rossinin ooppera Sevillan parturi (Il barbiere di Siviglia, ossia L'inutile precauzione) Aleksanterin teatterissa Helsingissä

Vuosi sitten Ariadne auf Naxosilla aloittanut Opera BOX toi Aleksanterin teatterin näyttämölle toisen tuotantonsa, Rossinin Sevillan parturin. Vaikka olen nähnyt teoksen vähän liiankin monta kertaa, ei tätä produktiota vaan voinut jättää väliin sen kiinnostavan tekijätiimin ja solistien vuoksi. Ooppera esitettiin viime vuonna kuolleen Jussi Törnwallin suomennoksena (tosin tekstiä oli muokattu jonkin verran).

Ville Saukkosen ohjaus otti oopperan juonesta ja libreton tapahtumista kaiken irti. Lopputulos oli riemastuttavan hauska, menevä ja paikoin yllättäväkin: Alkusoitto kuvitettiin Figaron parturitunaroinnilla, jossa asiakkaiden korvat ja silmät saivat kyytiä. Bartolosta oli tehty plastiikkakirurgi, joka toisen näytöksen alussa sahasi makaaberisti irtonaista jalkaa. Irwinin Las Palmas sai tohtorin laulamana uudet sanat: Ooo Rosina! Berta puolestaan oli saattohoitaja, joka oli kovasti mieltynyt suuriin sikareihin ja Don Basilio yritti parhaansa mukaan selviytyä kävelystä punaisilla korkokengillään. Espanja-viittauksia oli keksitty monenmoisia - ei todellakaan ollut tylsää tässä oopperassa!

Lavasteiden suunnittelusta vastasi Tinde Lappalainen, puvuista Hanna Hakkarainen ja valoista Kalle Paasonen. Kapellimestarina oli Jonas Rannila ja montussa soitti Sinfonietta Ariadne. Kuorona oli Mieskuoro Manifestumin laulajia. Rannila ansaitsee työstään kiitettävän arvosanan, sillä niin upeasti ja vauhdikkaasti orkesteri soitti läpi teoksen. Lopputulos ei hävinnyt isommillekaan ammattiorkestereille.

Tärkeimmissä rooleissa oli osaava miehitys: Markus Nieminen Figarona, Ville Salonen Almavivana, Essi Luttinen Rosinana, Heikki Kilpeläinen Bartolona, Juha Pikkarainen Basiliona ja Reetta Haavisto Bertana. Matalammilta miesääniltä kuultiin vahvoja suorituksia, mutta Saloselta jäivät yläsävelet kurkkuun muutaman kerran. Miehen oivallinen eläytyminen ja näyttelijänlahjat veivät huomion pois ajoittaisista ongelmista nopeiden belcanto-kuvioiden kanssa. Essi Luttinen teki teknisesti varmaa ja taitavaa työtä, mutta odotuksistani huolimatta hänelle ominainen säkenöiminen jäi puuttumaan tässä roolissa. Una voce poco fa oli muuten jännää kuunneltavaa suomeksi! Reetta Haavisto pääsi vain pari kertaa esittelemään kykyjään ja äänensä mahdollisuuksia toden teolla, mutta sekin riitti vakuuttamaan yleisön.