Raition oopperahelmi

17.8.2017 Väinö Raition ooppera Prinsessa Cecilia Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Juhlaviikot ja Yleisradio tekivät melkoisen kulttuuriteon tuodessaan esille Väinö Raition oopperan Prinsessa Cecilia vuodelta 1933. Tämä kuudesta kuvaelmasta muodostuva teos sai kantaesityksensä Suomalaisessa Oopperassa vuonna 1936. Arvostelut olivat tuolloin positiivisia ja osin jopa ylistäviä, ja oopperalle kaavailtiin esityksiä Lyypekissä heti seuraavalla kaudella. Suunnitelma kuitenkin peruuntui, eikä Prinsessa Ceciliaa ole esitetty yli 80 vuoteen. Jani Kyllösen tekemän nuottimateriaalin toimitustyön tätä produktiota varten kustansi oikeastaan Väinö Raitio, sillä työn mahdollisti hänen Suomen Säveltäjät ry:lle lahjoittamansa rahastoidut tekijänoikeustulot.

Musiikkitalossa kuultiin oopperasta konserttiversio, jossa Hannu Lintu johti Radion sinfoniaorkesteria, Musiikkitalon Kuoroa ja solisteja. Pidin kovasti Raition musiikista, joka osoittautui rikkaaksi ja värikylläiseksi - mutta samalla hieman harmittelen sitä, että säveltäjä on kaikesta päätellen itsesensuroinut radikaalina pidettyä 1920-luvun tyyliään. Tuskin sellainenkaan olisi tämän päivän kuulijan korviin koskenut... Mutta upeaa orkesterikudosta joka tapauksessa, ja RSO kyllä välitti sen hienouden täysipainoisesti.

Ooppera perustuu osittain historiallisiin tapahtumiin 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa, mutta mukana on fiktiotakin. Teoksessa seurataan Cecilian, kauneudestaan kuulun Kustaa Vaasan tyttären, epäonnista rakkaustarinaa ja vaiheita aina hänen kuolemaansa saakka. Nuoren Huugo Jalkasen kynästä lähtöisin oleva libretto nyt oli mitä oli, mutta vähän kömpelö riimittely loppusointuineen oli paikoin ihan superhauskaa. Tekstiä oli kyllä tolkuttoman paljon, minkä johdosta ooppera eteni aika usein resitoivaan tyyliin. Tästähän Raitio sai vähän aikalaiskritiikkiä, mutta nykyoopperoihin tottunut kuulija ei välttämättä kiinnitä asiaan sen kummempaa huomiota.

Yllättäen Prinsessa Ceciliassa ei ollut lainkaan ensemble-numeroita, ja duetotkin olivat vähissä, joten solistit pääsivät vuorollaan hyvin esille. Ja hyvät solistit olikin esitykseen saatu: Johanna Rusanen-Kartano (prinsessa Cecilia), Mika Pohjonen (kreivi Juhana ja isä Johannes), Tuomas Katajala (prinssi Eerik), Waltteri Torikka (maakreivi Kristofer), Kristian Lindroos (kreivi Filip, Cecilian poika), Jaakko Kortekangas (kuningas Kustaa Vaasa) ja Petri Bäckström (hovinarri Ambrosius). Parhaimman, jopa lumoavan vaikutuksen minuun tekivät Rusanen-Kartano ja Katajala, mutta ei Pohjonenkaan ollut hullumpi. Pienemmissä rooleissa oli Sibelius-Akatemian laulunopiskelijoita: Samuli Takkula, Janne Hautsalo, Tiitus Ylipää, Samuli Taskinen, Visa Kohva, Heikki Hattunen ja Mariia Bertus.