Valta- ja rakkauskiemuroita Britanniassa

28.3.2017 Gioachino Rossinin ooppera Elisabetta, regina d'Inghilterra Theater an der Wienissä

Olisikohan niin, että Rossinin oopperaa Elisabetta, regina d'Inghilterra ei ole koskaan esitetty Suomessa? Ainakaan Kansallisoopperassa ei - sen listoilta löytyy säveltäjän neljästäkymmenestä oopperasta vain neljä!

Ehdin Wienissä katsomaan Elisabettan viimeisen esityksen Theater an der Wienissä. Olen nähnyt Rossinin oopperoista yli 20, mutta koskaan ennen en ole niiden esityksissä pitkästynyt. Nyt vaara vaani alituiseen, sillä Amélie Niermeyerin ohjaus oli tylsä ja puuduttava. Lavalla tapahtui harvoin mitään; enimmäkseen vain solistit tulivat vuorollaan framille, lauloivat numeronsa ja poistuivat jälleen takavasemmalle.

Ja kun tähän yhdistetään Alexander Müller-Elmaun yhdentekevä lavastus, niin pitkästymisen riski lisääntyi huimasti. Lavastus muodostui nimittäin kolmesta suuresta metallinkiiltoisesta kangasseinästä, joita toisinaan liikuteltiin eteen tai taakse. Olipa kekseliästä! Visuaalisen huomion varastivat Elisabetin upeat puvut, joita taidettiin nähdä kaikkiaan kuusi erilaista. Niiden näyttävyyttä korosti se, että muut henkilöt oli puettu yksinkertaisiin ja valjun värisiin tai mustiin vaatteisiin. Puvustuksesta vastasi Kirsten Dephoff.

Rossinin musiikki sen sijaan oli kaikkea muuta kuin tylsää. Ei tämä hänen oopperoidensa Top 5 -listalle kuulu, mutta pätevää ammattityötä kuitenkin. Wikipedia tietää, että Elisabetta oli ensimmäinen ooppera, jossa säveltäjä korvasi recitativo seccon jousikvarteton säestämällä resitatiivilla sekä kirjoitti ornamentaatiot itse sen sijaan, että olisi jättänyt ne laulajien päätettäviksi. Elisabetta sisälsi monia kauniita bel canto -aarioita ja myös kuorolla (Arnold Schoenberg Chor) oli kivoja numeroita. Jean-Christophe Spinosi oli oivallinen kapellimestari johtaessaan Ensemble Matheus -orkesteria. Oli hauska havaita, että Elisabettan alkusoitto oli hyvin pitkälle sama kuin seuraavana vuonna (1816) valmistuneen Sevillan parturin.

Nimiroolissa nähty Alexandra Deshorties oli aivan ilmiömäinen Rossini-laulaja ja myös näytteli Elisabetin osan erinomaisesti. Norman Reinhardt (Leicester) ja Barry Banks (Norfolk) lauloivat oikein hyvin ja saivat ylärekisterinsäkin toimimaan, mutta ohjaus ei suonut heille paljoakaan mahdollisuuksia roolien näyttelemiseen. Natalia Kawalek teki housuroolin Enricona ja Ilse Eerens "puolikkaan housuroolin" Matildena. Kawalekin osuus oli niin pieni, ettei hänestä oikein pystynyt muodostamaan käsitystä, mutta Eerens osoittautui toisessa näytöksessä oivalliseksi sopraanoksi. Erik Årman teki asiallisen roolityön Guglielmona.