Jevgeni Onegin sai miehen kyyneliin

15.3.2017 Pjotr Tšaikovskin ooppera Jevgeni Onegin Helsingin Konservatoriossa

Tšaikovskin Jevgeni Onegin saa parin päivän päästä ensi-iltansa Kansallisoopperassa. Minä päätin jättää sen tuotannon väliin, ja käydä mieluummin katsomassa Metropolia Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprojektin Ruoholahdessa. Esityksiä on tämän ensi-illan jälkeen vain kaksi.

Tuotannon oli ohjannut ja visualisoinut Anselmi Hirvonen. Pidin hänen rauhallisesta ja selkeästä näkemyksestään, jossa ei turhia kikkailtu vaan luotettiin yksinkertaiseen kerrontaan. Ehkä resurssien vähäisyys vaikutti tässä tapauksessa positiivisesti lopputulokseen. Henkilöohjausta olisi kyllä voinut syventää monissa kohdissa, joissa solisti esitti numeroaan näyttämöllä yksin. Lavastuksena oli vain muutamia huonekaluja ja taustaseinälle heijastettiin kuvitusta. Valaistuksen oli suunnitellut Tuukka Törneblom.

Musiikista vastasi käsiohjelman mukaan "Metropolian ja Viron musiikki- ja teatteriakatemian orkesterit ystävineen". Kapellimestarina toimi Sasha Mäkilä. Kuulimme oopperasta hieman lyhennetyn version, sillä tuotannossa ei ollut mukana kuoroa ja suurin kuorokohtaus oli nipsaistu pois (parissa muussa kohtauksessa solistit lauloivat kuoron osuuden). Mäkilälle täytyy antaa tunnustusta vahvoista tunnelmista ja elämyksistä, joita pienehkö orkesteri pystyi luomaan.

Päärooleissa oli oikein hyvä miehitys. Varvara Merras-Häyrynen ilmensi erinomaisesti esittämänsä Tatjanan muutoksen viattomasta maalaistytöstä seurapiirirouvaksi. Hän on myös teknisesti varma ja osaava laulaja. Heikki Hattusella on miellyttävä äänenväri. Hänen Lenskistään löytyi herkkyyttä ja kaunista laululinjaa, mutta näyttelemiseen kannattaa vielä hakea lisäoppia. Vakaasti laulanut Samuli Takkula oli mainio ylimielisenä Oneginina. Olen kuullut Takkulaa vuosien mittaan monia kertoja, ja hän on kyllä kehittynyt laulajana huikeasti.

Muut naissolistit olivat Elisabet Petsalo (Olga), Jutta Holmberg (Larina) ja Natalia Vinogradova (Filipjevna). Oivallista laulamista kuultiin heiltäkin. Visa Kohvan suorituksessa Gremininä oli vielä pientä parantamisen varaa, mutta tämä oli kuitenkin ammattimaisin häneltä kuulemani esitys. Joonas Tuominen (mm. Zaretski) ja Joakim Pietarinen (mm. Triquet) olivat pienemmissä tehtävissä.

Ja niin vain tässä esityksessä tapahtui sellainen ihme, että tämän kirjoittaja liikuttui perusteellisesti. Enkä ollut ainoa, joka näytti pyyhkivän salissa silmäkulmiaan. Jotenkin esityksen osat vaan loksahtivat paikalleen niin hyvin, että tarina muuttui todeksi, uskottavaksi ja herkisti tällaisen oopperapenkkejä paljon kuluttaneen konkarinkin. Kiitokset tekijöille siitä!