Valikoima 1900-luvun musiikkia Musikvereinin Brahms-salissa

17.10.2016 Ensemble Kontrapunkte, joht. Peter Keuschnig Musikvereinissa Wienissä

Wienin Musikvereinin Brahms-salissa esiintyi Ensemble Kontrapunkte perustajansa Peter Keuschnigin johdolla. Orkesteri koottiin vuonna 1965 Wienin filharmonikkojen (Wiener Philharmoniker) ja Wienin sinfonikkojen (Wiener Symphoniker) jäsenistä. Soittajisto on vuosikymmenten varrella vaihtunut moneen kertaan, mutta muutamia alkuperäisjäseniä on kuulemma edelleen mukana toiminnassa.

Illan ohjelma oli hieman erikoinen valikoima kappaleita, joilla ei tuntunut olevan oikein muuta yhteistä kuin se, että kaikki oli sävelletty 1900-luvulla. Ohjelma alkoi kepeästi Dmitri Šostakovitšin Sarja jazzorkesterille nro 1:llä. Tämän jälkeen kuulimme konserttiversion Hans Werner Henzen monodraamaoopperasta Ein Landarzt, jonka teksti perustuu Franz Kafkan novelliin. Laulusolistina oli tunnettu baritoni Adrian Eröd, jonka esitys oli oikein ilmeikäs ja teknisesti varma.

Konsertti jatkui väliajan jälkeen Frank Martinin kappaleella Danse de la peur kahdelle pianolle ja orkesterille. Flyygelien ääreen istuutuivat Rainer Keuschnig (kapellimestarin veli) ja Maija Karklina, ja jalostipa soivat Bösendorferit heidän käsittelyssään. Seuraavana kuultiin Franz Schrekerin Nachtstück oopperasta Der ferne Klang. Oopperan säveltäminen vei Schrekeriltä hyvin pitkään mm. perinnetietoisen sävellyksen opettaja Robert Fuchsin kriittisen suhtautumisen vuoksi. [Juu, sama Fuchs, jonka oppilaana Sibeliuskin oli Wienissä, ja jonka virkaa suomalaismestarille myöhemmin tarjottiin.] Der ferne Klangin kantaesitys saatiin vasta vuonna 1912, ja nykyisin sitä pidetään merkittävänä modernin oopperan pioneeriteoksena. Tämän ajan kuulijan korviin ainakin tämä Nachtstück kuulostaa kyllä melkeinpä romantiikan ajan musiikilta...

Ohjelman päätti Werner Pirchnerin humoristinen Kammersymphonie - Soirée tyrolienne (PWV 16). Teoksen huumori ei rajoittunut vain sävelkieleen, vaan sitä oli myös esimerkiksi soitinvalinnoissa ja osien nimissä. Kappaleessa on muuten kaksi kolmatta osaa, ensimmäinen ja toinen - kai säveltäjän vitsi sekin! Hauskinta koko teoksessa oli kirveellä puupölkkyä tahdissa hakannut nahkahousuinen tirolilaisjodlaaja.

Peter Keuschnig oli iästään (76 v.) huolimatta hyvin pirteä ja energinen kapellimestari, mikä tuli hyvin esille juuri tässä viimeisessä kappaleessa. Hän jutusteli ennen ja jälkeen Pirchnerin kappaleen yleisölle ja totesi teoksen päätyttyä ihanan lakonisesti "Na ja!". Hän soitatti orkesterillaan vielä osan kappaleesta uudelleen ylimääräisenä. Todella hurmaava herrasmies!