Aarioita Oopperan lämpiössä

22.10.2016 Musiikkia lämpiössä -konsertti Kansallisoopperassa Helsingissä

Tämänkertainen Kansallisoopperan lämpiökonsertti alkoi Verdin ooppera-aarioilla. Maria Mannermaa lauloi Leonoran aarian Tacea la notte placida oopperasta Trubaduuri. Jere Martikainen jatkoi La Traviatasta olevalla Alfredon aarialla Lunge da lei... De' miei bollenti spiriti. Ja sitten Tuula Paavola esitti Trubaduurista Azucenan aarian Condotta ell'era in ceppi.

Johanna Lehesvuori ja Evgeniia Podymalkina esittivät Tatjanan ja Olgan dueton Slyhali l' vy Tšaikovskin oopperasta Jevgeni Onegin. Tämän jälkeen Podymalkina jatkoi Vanjan aarialla Glinkan oopperasta Elämä tsaarin puolesta. Ennen väliaikaa kuulimme vielä Yusniel Estrada Viciedon laulaman aarian No puede ser Pablo Sorozábalin zarzuelasta La tabernera del puerto.

Toisen osuuden aloitti Tuula Paavola Isabellan aarialla, joka on peräisin Rossinin oopperasta Italiatar Algeriassa. Seuraavaksi Halim Shon lauloi aarian Ah! Lève-toi, soleil! Gounod'n Romeosta ja Juliasta. Jere Martikainen palasi estradille esittämään Beppen aarian O Colombina Leoncavallon Pajatsosta.

Konsertti päättyi Wagnerin merkeissä. Petri Vesa lauloi Waltherin kilpalaulun Nürnbergin mestarilaulajista. Satu-Kristina Vesa esitti Venuksen aarian Geliebter komm! oopperasta Tannhäuser ja Ortrudin aarian Entweihte Götter! oopperasta Lohengrin.

Yleisöä oli paikalla lämpiön täydeltä nauttimassa mukavasta konsertista. Varsin hyvin solistit tehtävistään suoriutuivat, vaikka ihan virheittä eivät kaikki numerot sujuneetkaan. Oli mukavaa, että ohjelmassa oli myös harvemmin kuultuja kappaleita ja pari minullekin ihan tuntematonta aariaa. Nostaisin konsertin parhaiksi esityksiksi Tšaikovski-dueton sekä Satu-Kristina Vesan laulamat kaksi Wagner-numeroa. Varsinkin Ortrudin aariassa oli sellaista voimaa ja uhoa, että oksat pois!

Estrada Viciedon pianistina toimi Pedro Sanchez, mutta muuten konsertin urakoi läpi Jukka Nykänen. Hänen soittoaan ei voi kyllin kehua - aivan mahtavaa tekniikkaa, sävyjä ja korostuksia! Joissain numeroissa meinasi melkein jäädä lauluosuus paitsioon, kun unohduin kuuntelemaan Nykäsen pianosatsia. Esimerkiksi Nürnbergin mestarilaulajat -numerossa oli nautinnollista huippuluokan pianismia.