Lauluja Edith Södergranin runoihin

6.10.2016 Triumf att finnas till - Edith Södergranin runoja -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

Sibelius-Akatemian mielenkiintoinen konsertti tarjosi paljon uusia elämyksiä, siis lauluja joita en ollut kuullut koskaan aiemmin. Ohjelma alkoi sopraano Marika Höltän ja pianisti Juho Lepistön esityksellä. Kuulimme neljä laulua (Dagen svalnar), jotka oli säveltänyt SibA:n lehtori Carita Holmström. Perään kuultiin neljä laulua (Offrets timme op. 12) toiselta lehtorilta, Vladimir Agopovilta. Baritoni Jussi Vänttisen parina oli edelleen Juho Lepistö. Ennen väliaikaa mezzosopraano Ruut Mattila ja pianisti Gustav Djupsjöbacka esittivät vielä Patrik Vidjeskogin säveltämän kuuden laulun sarjan (Sångcykel till dikter av Edith Södergran op. 29).

Paussin jälkeen oli vuorossa neljä kantaesitystä Sibelius-Akatemian sävellyksen opiskelijoilta. Heta Ahon laulun Det underliga havet esittivät Vänttinen ja Lepistö. Pekka Koiviston kappaleen Om hösten tarjoilivat Hölttä ja Lepistö. Tuomas Kettusen kappaleessa Ankomst till Hades ja sitä seuranneessa Sampo Kasurisen laulussa Orfeus oli mukana myös lyömäsoittaja Petteri Kippo. Laulusta vastasi molemmissa Mattila ja pianon ääressä istui Djupsjöbacka.

Konsertin loppu olikin tunnetumpien säveltäjänimien juhlaa: Pehr Henrik Nordgrenilta Fyra sånger op. 58, jonka esittivät sopraano Johanna Isokoski ja pianisti Tuomas Juutilainen. Einojuhani Rautavaaralta kuultiin kolmen laulun sarja I min älsklings trädgård, esittäjinä Hölttä ja Djupsjöbacka. Konsertin päättivät Isokoski, Kippo ja huilisti Livia Schweizer Erik Bergmanin laulusarjalla Triumf att finnas till op. 87.

Hieno oli konsertti, vaikka laulajien osaaminen ei aina riittänytkään ihan täysipainoisesti kappaleiden vaatimuksiin. Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon jokainen laulaja teki virheitä tekstin ja ruotsin ääntämisen kanssa. Toisen kotimaisen osaamista taidetaan pitää Akatemiassa niin itsestään selvänä, ettei lausumista ole hiottu valmiiksi opiskelijoiden kanssa? Mutta kaikki pianistit olivat fantastisen hyviä! Nuorten säveltäjien teokset tekivät positiivisen vaikutuksen; pidin erityisesti Koiviston, Kettusen ja Kasurisen tuotoksista. Rautavaaran paljolti hauskan ja kepeän laulusarjan sävelkieli ei kuulostanut lainkaan tekijältään.