keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Salieria Wienissä, osa I


18.10.2016 Antonio Salierin ooppera Les Horaces Theater an der Wienissä

Milloinkahan Suomessa on viimeksi esitetty kokonainen Salierin ooppera? Vai onko koskaan? Esimerkiksi Kansallisoopperassa ei sen yli satavuotisen historian aikana ole Salieria esitetty lainkaan. Merkillistä, sillä hovisäveltäjä ja keisarillinen kapellimestari Antonio Salieri (1750-1825) oli aikansa arvostetuimpia säveltäjiä ja Wienissäkin pitkään jopa Mozartia suositumpi.

Theater an der Wienissä esitettiin konserttiversio oopperasta Les Horaces, joka sai ensiesityksensä Pariisissa vuonna 1786. Esityksiä oli Wienissä vain yksi, mutta jostain syystä katsomo oli kovin vajaa - tällaista en muista nähneeni talossa koskaan aiemmin. Olisiko niin, että nykywieniläisten käsitystä Salierista ovat leimanneet Amadeus-näytelmä (1979) ja -elokuva (1984)? Salieri-paran maine on joka tapauksessa kärsinyt häneen liitetyistä perusteettomista huhuista ja juoruista pian parisataa vuotta, aina Pushkinin Mozart ja Salieri -näytelmästä lähtien.

Salierin Les Danaïdes oli valtava menestys Pariisissa vuonna 1784. Hän palasi Wieniin mukanaan uusi libretto, jonka sitten sävelsikin esitettäväksi paria vuotta myöhemmin. Les Horaces oli kuitenkin melkoinen floppi. Edes Salierin muokkaama uusi loppu ei pelastanut teosta, vaan tämä Rooman valtakunnan syntyvaiheisiin sijoittuva ooppera poistui ohjelmistosta vain kolmen esityskerran jälkeen.

Musiikista ei mielestäni löydy syytä oopperan kehnoon menestykseen, sillä Les Horaces on ammattitaitoinen, tasapainoinen ja eläväinen sävellys. Wienissä sen esittivät ranskalainen Les Talens Lyriques -orkesteri ja Les Chantres du Centre de musique baroque de Versailles -kuoro Christophe Roussetin johdolla. Oopperan melkeinpä parasta antia olivat monet kuoronumerot. Solistit olivat ihan hyvätasoisia, mutta eivät erityisen häikäiseviä. Judith van Wanroij oli ehkä parhaat pisteet ansaitseva laulaja Camillena. Muissa rooleissa olivat Cyrille Dubois, Julien Dran, Jean-Sébastien Bou, Philippe-Nicolas Martin, Andrew Foster-Williams ja Eugénie Lefebvre.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti