Kyllä teki hyvää aivoille!

22.10.2016 Aivosäätiön hyväntekeväisyyskonsertti Kallion kirkossa Helsingissä

Kallion kirkossa järjestetyssä Suomalaisten aivojen hyväksi -konsertissa esiintyivät sopraano Soile Isokoski, urkuri Pétur Sakari ja huilisti Mari Uusitalo.

Ohjelma alkoi komeasti J. S. Bachin soolokantaatilla Ich habe genug. Solistista voi päätellä, että kuulimme tietenkin sopraano-version (BWV 82a), kun alun perin teos on kirjoitettu bassolle. Tässä versiossa obbligato-oboe on vaihtunut huiluksi.

Seuraavaksi Pétur Sakari soitti César Franckin teoksen Fantasie en la. Sakarilta osaa jo odottaa erinomaisia esityksiä, eikä tämä kappale ollut poikkeus. Konsertin lopun muodostivat suomalaiset laulut/virret: Sulo Saloselta (1899-1976) kuultiin kaksi minulle outoa kappaletta J. L. Runebergin teksteihin: En kantaja ristin mä ainoa lie ja Ihmisen Poika. Taneli Kuusistolta kuultiin Sun ristis juurehen Mika Waltarin tekstiin (johon olen vanhastaan kovin tykästynyt) sekä tuttu Suomalainen rukous, jonka sanat ovat Uuno Kailaan.

Parvella esiintyneet taiteilijat saapuivat alas kukitettaviksi ja vastaanottamaan suosionosoitukset. Tämän jälkeen Sakari palasi urkujen ääreen ja Isokoski jäi alttarin eteen esittämään ylimääräisenä Oskar Merikannon laulun Oi muistatko vielä sen virren. Sanat laitetaan usein Eino Leinon nimiin, vaikka hänen kynästään on vain teoksen ensimmäinen säkeistö ja loput on sanaillut Juho Railio. Konsertti päättyi Erkki Melartinin säveltämään virteen Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, joka kajahti komeasti yhteislauluna. Sakarin mahtavat urkuosuudet ja välisoitto täydensivät hienon veisuun.

Konsertti osoitti, että Soile Isokoski on edelleen erinomaisessa laulukunnossa, vaikka hieman äänessä ehkä jo kuuluu vuosien tuomaa haurautta. Mutta näin kaunista ja sielukasta esitystä en ole Ich habe genug -lempikantaatistani kuullut aikoihin! Esimerkiksi Salosen En kantaja ristin mä ainoa lie oli myös ylimaallisen kaunis esitys Isokoskelta.