Juhlakonsertti Yrjö Kilpiselle

3.2.2017 Yrjö Kilpinen 125 vuotta -juhlakonsertti Helsingin yliopiston Kielikeskuksen musiikkisalissa

Säveltäjä Yrjö Kilpinen oli perustamassa Yksinlaulun Ystävät r.y. -nimistä yhdistystä vuonna 1948 ja toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Kilpisen kuoleman jälkeen vuonna 1959 yhdistyksen nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Yrjö Kilpinen-Seura - Yrjö Kilpinen-Samfundet ry.

Kilpisen syntymästä tulee kuluneeksi 125 vuotta 4.2.2017. Seura järjesti tämän kunniaksi aattoiltana juhlakonsertin, jossa kuultiin näytteitä säveltäjän mahtavasta, hieman yli 800 laulun tuotannosta. Paikka oli minulle aivan uusi tuttavuus, yliopiston Kielikeskuksen viehättävä musiikkisali Fabianinkadulla.

Tilaisuuden aluksi seuran puheenjohtaja Jaakko Kortekangas piti puheen ja yleisökin pääsi kohottamaan kuohuviinimaljat laululle. Kortekangas esitteli juhlavuodeksi suunniteltua toimintaa, johon kuuluu mm. lied-sävellyskilpailu. Seremoniamestari Aarno Cronvall haastatteli muutamaa henkilöä Kilpiseen liittyvistä muistoista. Ääneen pääsivät mm. Maila Haavisto, Tuulikki Närhinsalo ja Erkki Pullinen.

Koko konsertin pianistina urakoi Collin Hansen. Laulajista aloitti Petteri Salomaa, jonka ohjelmassa oli kolme Kilpisen laulua Kantelettaren runoihin: Silloin laulan, Missä armahani ja Siitä sinne tie menevi. Toisena esiintyjänä sopraano Johanna Isokoski lauloi kappaleet Vårvisa, Det ensamma trädet ja Rukous (alkuper. Bön, suomennos oli Erkki Pullisen).

Baritoni Henri Tikkasen ohjelmassa oli kolmeosainen Spelmannen-sarja sekä Larin-Kyöstin runoon sävelletty Ota sun kaunis kanteleesi. Tämän jälkeen konkaribasso Martti Wallén lauloi kuusiosaisen Lieder um den Tod -sarjan. Sirkku Wahlroos-Kaitila esitti laulut Weisst du, Wir gingen, Lumipisara, Nimesi sekä Veneziansk Visa.

Lopuksi Wallén palasi estradille ja sulki ympyrän kahdella Kanteletar-laululla: Nyt on kaikki kallistunna ja Kiitos emännästä. Ylimääräisenä Petteri Salomaa tulkitsi hittikappaleen Laululle.

Konsertti oli hieno läpileikkaus ja kunnianosoitus Kilpisen taiteelle. Solistit olivat hyvätasoisia ja Collin Hansen aivan mainio flyygelinsä ääressä. Itse odotin ennakkoon kovasti Martti Wallénin kuulemista. Tänä vuonna 69 vuotta täyttävä mies on asunut jo pitkään Mallorcalla, eikä mahdollisuuksia kuulla hänen lauluaan ole (ainakaan Suomessa) ollut aikoihin. Wallénhan vaikutti Tukholman kuninkaallisen oopperan solistina vuosina 1975-2000. Ikäisekseen hän oli oikein hyvässä laulukunnossa, mitä nyt ensimmäisissä lauluissa korkeimpien sävelten kanssa piti vähän pinnistellä. Mutta kun lihakset lämpenivät, niin jo sujui paremmin. Konsertin päättäneet kaksi laulua Wallén tulkitsi aivan herkullisesti.

Toinen nykyisin vain harvoin esiintyvä laulaja oli Sirkku Wahlroos-Kaitila. Ikä alkaa jo kuulua hänen äänessään, mutta sen väri on kaunis ja korkeus toimi edelleen hienosti. Ja kuten kokeneilla laulajilla niin usein: tulkinnan syvällisyys oli kerta kaikkiaan nautinnollista.