Lumoava Anna Bonitatibus

12.2.2017 Helsingin Barokkiorkesteri, joht. Erich Höbarth, sol. Anna Bonitatibus, mezzosopraano Musiikkitalossa Helsingissä

Helsingin Barokkiorkesterin Vanhan musiikin sarjan kevätkausi alkoi Huippusolistit-konsertilla. Vieraaksi saapunut italialainen mezzosopraano Anna Bonitatibus esiintyi nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Johtajana tai oikeammin "liidaajana" toimi HeBO:n edessä usein vieraillut Erich Höbarth.

Konsertti alkoi J. S. Bachin Brandenburgilaisella konsertolla nro 5 D-duuri. Kuulimme sävykkään ja verevän tulkinnan, jossa solisteina toimivat viulisti Höbarth ja huilisti Pauliina Fred. Bonitatibusin ensimmäinen numero oli Monteverdin Lettera amorosa, jonka hän lauloi Aapo Häkkisen cembalosäestyksellä. Ihanaa, soljuvaa ja tunteikasta laulua!

Väliajan jälkeen oli ohjelmassa musiikkia François Couperinin teoksesta Les Nations. Kuusiosainen La Française alkoi sonaatilla, jota seurasi viiden tanssin sarja. Esityksen loppupuolella musisointiin tuli pieni katkos, kun Höbarthin viulusta katkesi kieli ja hän joutui poistumaan lavalta sitä vaihtamaan. Kaikeksi onneksi kieli katkesi juuri osan lopussa!

Ohjelman päätösnumerona oli Haydnin Arianna a Naxos -soolokantaatti. Bonitatibus eläytyi tekstiin aivan lumoavan hienosti ja hänen täyteläistä ääntään saattoi vain imeä itseensä. Ylimääräisenä saimme häneltä ja Aapo Häkkisen cembalolta Monteverdin hauskan kappaleen Maledetto sia l'aspetto.

Blank Out kikkaili tekniikalla

4.2.2017 Michel van der Aan ooppera Blank Out Kansallisoopperassa Helsingissä

Musica nova Helsinki -festivaalin residenssisäveltäjän, hollantilaisen Michel van der Aan ooppera Blank Out saa Kansallisoopperan Alminsalissa kolme esitystä, joista tämä näkemäni oli ensimmäinen. Ennen esitystä kuuntelin lämpiössä festivaalin taiteellisen johtajan André de Ridderin ja illan teoksen säveltäjän keskustelun oopperasta, sen taustoista ja syntyprosessista. Jotain uutta ja erilaista olisi varmasti luvassa - siihen viittasivat jo yleisölle jaetut 3D-lasit.

Oopperassa nähtiin livenä lavalla vain yksi henkilö, sopraano Katherine Manley, joka esiintyi myös filmiprojektioissa laulaen oman tallenteensa kanssa. Alankomaiden kamarikuoron osuudet soitettiin tallenteelta ja elektroninen musiikki kuultiin samoin kaiuttimien kautta. Baritoni Roderick Williams esiintyi vain filmillä, joka siis näytettiin 3D-projektiona. Lavalla käytettiin myös kameraa, jonka livekuvaa heijastettiin ajoittain valkokankaalle.

Pidin kovasti van der Aan musiikista, joka osoittautui yllättävän melodiseksi. Se sisälsi runsaasti kaunista laululinjaa, mutta myös veikeitä tehokeinoja elektronisella musiikilla toteutettuna. Katherine Manley oli aivan ilmiömäisen hyvä roolissaan, eikä moitteen sijaa ollut Roderick Williamsinkaan suorituksessa - vaikka mieluummin olisin kyllä nähnyt hänet oikeasti lavalla. Ohjaus oli säveltäjän itsensä tekosia, ja osoittautui hyvin mietityksi ja toimivaksi. 3D:n ideaa en tajunnut - minusta se vaikutti lähinnä kikkailevalta yleisönkosiskelulta tai "muka-futuristiselta" oopperataiteen uudistamiselta. Minulle ei siis oikein avautunut, mitä lisäarvoa se toi esitykseen. Mutta olipahan kuriositeetti, eikä siitä nyt varsin haittaakaan ollut...

Uudessa maailmassa Radion sinfoniaorkesterin kanssa

4.2.2017 Sinfoniaorkesteri tutuksi -konsertti Musiikkitalossa Helsingissä

RSO:n Sinfoniaorkesteri tutuksi -konsertissa perehdyttiin tällä kertaa Dvořákin 9. sinfonian avulla sinfoniaorkesterin soittimiin, sinfonian rakenteeseen ja käsillä olevan teoksen teemoihin sekä muuhun sen sellaiseen. Sujuvana juontajana toimi Jukka Nykänen, joka myös soitti teemoja pianolla, luikautti melodian jollain pillilläkin sekä jopa lauloi katkelman amerikkalaisesta laulusta! Kapellimestari Janne Nisonen osallistui hieman tarinointiin ja soitatti orkesterilla sopivia näytepätkiä Nykäsen juonnon lomassa.

Väliajan jälkeen kuultiin sitten koko perehtymisen kohteena ollut sinfonia, eli Dvořákin Sinfonia nro 9 e-molli, joka tunnetaan nimellä "Uudesta maailmasta". Esitys oli hämmästyttävän tuore ja tasapainoinen, tämän parissa aika kului kuin siivillä. Lähelläni katsomossa istui toistakymmentä pientä lasta, eikä heissäkään näkynyt pitkästymisen merkkejä. Nisosesta on hyvää vauhtia kehittynyt vallan pätevä kapellimestari. Hienoa!

Juhlakonsertti Yrjö Kilpiselle

3.2.2017 Yrjö Kilpinen 125 vuotta -juhlakonsertti Helsingin yliopiston Kielikeskuksen musiikkisalissa

Säveltäjä Yrjö Kilpinen oli perustamassa Yksinlaulun Ystävät r.y. -nimistä yhdistystä vuonna 1948 ja toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Kilpisen kuoleman jälkeen vuonna 1959 yhdistyksen nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Yrjö Kilpinen-Seura - Yrjö Kilpinen-Samfundet ry.

Kilpisen syntymästä tulee kuluneeksi 125 vuotta 4.2.2017. Seura järjesti tämän kunniaksi aattoiltana juhlakonsertin, jossa kuultiin näytteitä säveltäjän mahtavasta, hieman yli 800 laulun tuotannosta. Paikka oli minulle aivan uusi tuttavuus, yliopiston Kielikeskuksen viehättävä musiikkisali Fabianinkadulla.

Tilaisuuden aluksi seuran puheenjohtaja Jaakko Kortekangas piti puheen ja yleisökin pääsi kohottamaan kuohuviinimaljat laululle. Kortekangas esitteli juhlavuodeksi suunniteltua toimintaa, johon kuuluu mm. lied-sävellyskilpailu. Seremoniamestari Aarno Cronvall haastatteli muutamaa henkilöä Kilpiseen liittyvistä muistoista. Ääneen pääsivät mm. Maila Haavisto, Tuulikki Närhinsalo ja Erkki Pullinen.

Koko konsertin pianistina urakoi Collin Hansen. Laulajista aloitti Petteri Salomaa, jonka ohjelmassa oli kolme Kilpisen laulua Kantelettaren runoihin: Silloin laulan, Missä armahani ja Siitä sinne tie menevi. Toisena esiintyjänä sopraano Johanna Isokoski lauloi kappaleet Vårvisa, Det ensamma trädet ja Rukous (alkuper. Bön, suomennos oli Erkki Pullisen).

Baritoni Henri Tikkasen ohjelmassa oli kolmeosainen Spelmannen-sarja sekä Larin-Kyöstin runoon sävelletty Ota sun kaunis kanteleesi. Tämän jälkeen konkaribasso Martti Wallén lauloi kuusiosaisen Lieder um den Tod -sarjan. Sirkku Wahlroos-Kaitila esitti laulut Weisst du, Wir gingen, Lumipisara, Nimesi sekä Veneziansk Visa.

Lopuksi Wallén palasi estradille ja sulki ympyrän kahdella Kanteletar-laululla: Nyt on kaikki kallistunna ja Kiitos emännästä. Ylimääräisenä Petteri Salomaa tulkitsi hittikappaleen Laululle.

Konsertti oli hieno läpileikkaus ja kunnianosoitus Kilpisen taiteelle. Solistit olivat hyvätasoisia ja Collin Hansen aivan mainio flyygelinsä ääressä. Itse odotin ennakkoon kovasti Martti Wallénin kuulemista. Tänä vuonna 69 vuotta täyttävä mies on asunut jo pitkään Mallorcalla, eikä mahdollisuuksia kuulla hänen lauluaan ole (ainakaan Suomessa) ollut aikoihin. Wallénhan vaikutti Tukholman kuninkaallisen oopperan solistina vuosina 1975-2000. Ikäisekseen hän oli oikein hyvässä laulukunnossa, mitä nyt ensimmäisissä lauluissa korkeimpien sävelten kanssa piti vähän pinnistellä. Mutta kun lihakset lämpenivät, niin jo sujui paremmin. Konsertin päättäneet kaksi laulua Wallén tulkitsi aivan herkullisesti.

Toinen nykyisin vain harvoin esiintyvä laulaja oli Sirkku Wahlroos-Kaitila. Ikä alkaa jo kuulua hänen äänessään, mutta sen väri on kaunis ja korkeus toimi edelleen hienosti. Ja kuten kokeneilla laulajilla niin usein: tulkinnan syvällisyys oli kerta kaikkiaan nautinnollista.

Jälleen tasokas SibA:n matinea

3.2.2017 Cameratan opiskelijamatinea Musiikkitalossa Helsingissä

Lähes kaksi ja puoli tuntia kestänyt Sibelius-Akatemian opiskelijamatinea oli hieno ja tasokas kokonaisuus. Sen aloitti hyvin musikaalisesti soittanut viulisti Eva Ballaz. Hänen numeronaan olivat osat Andante ja Allegro J. S. Bachin Sonaatista nro 2 a-molli.

Tämän jälkeen saatiin neljän esiintyjän verran pianosonaattien ja viulukonserttojen vuorottelua: Pianisti Noora Ylönen aloitti Haydin Sonaatilla Es-duuri. Tulkinta oli reipas ja oikein tunnelmallinen. Viulisti Saana Parviainen jatkoi Tšaikovskin Viulukonsertolla yhdessä pianisti Sonja Fräkin kanssa. Viuluosuus oli teknisesti moitteeton ja tarkka, mutta jotenkin ilottoman suorittamisen maku siitä jäi. Fräkin pianismi oli kylläkin erinomaista ja käsien plastiset liikkeet aivan lumoavia.

Nuori pianisti Anton Mejias täräytti Prokofjevin Sonaatista nro 7 B-duuri vauhdikkaan ja rämäkän tulkinnan. Hänen tekniikkansa on häikäisevän hyvällä tasolla. Viulisti Essi Höglund pääsi soittamaan Sibeliuksen Viulukonsertosta 2. ja 3. osan. Pianistina oli luotettava Timo Koskinen. Höglund silminnähden nautiskeli soittamisesta varsinkin konserton 3. osassa.

Loppusuoralla pianisti Kristina Annamukhamedova soitti kolme lyhyempää teosta: J. S. Bachin Preludin ja fuugan f-molli, Debussyn Etydin nro 8 "Pour les agréments" ja Rodion Štšedrinin (Shchedrinin) pianokappaleen Naughty Limericks (Tschastuschki). Matinean päätti sellisti Augustas Gocentas Alfredo Piattin Kapriisilla nro 6 sekä Krzysztof Pendereckin kappaleella Violoncello totale.

Muumit oopperalavalle pitkästä aikaa

2.2.2017 Ilkka Kuusiston Muumiooppera Helsingin Konservatoriossa

Ilkka Kuusiston ensimmäinen ooppera, Muumiooppera, kantaesitettiin Kansallisoopperassa joulukuussa 1974. Seuraavan runsaan vuoden aikana teosta veivattiin lavalla 35 kertaa, eli suosio oli heti hyvä. Suomessa Muumioopperaa on tämän jälkeen esitetty 1990-luvulla Lahdessa, Tampereella ja Kuopiossa sekä vuonna 2002 Turussa. Paluu Helsinkiin oli odotettu.

Ruoholahdessa, Helsingin Konservatorion konserttisalissa esitettävän produktion on ohjannut Ville Saukkonen. Ohjaus oli ihan toimiva paketti, jossa oli kivoja lapsiyleisölle kohdistettuja yksityiskohtia ja visuaalisuutta, mutta myös aikuisille suunnattuja viittauksia. Pukusuunnittelusta oli vastannut Tyra Therman, lavastuksesta Aili Ojalo ja valaistuksesta Tuukka Törneblom. Tuomas Rousi johti oikein pätevästi soittanutta, opiskelijoista muodostettua Helsinki Concordia -orkesteria.

Teoksen vahvuus on Kuusiston ilmeikäs, monipuolinen ja tyylistä toiseen singahteleva musiikki. Mielestäni sävelkieli on aivan mahtavaa, vaikka kokonaisuutta onkin moitittu rikkonaiseksi. Heikkona lenkkinä pidän Tove Janssonin–Esko Elstelän librettoa, joka mukailee vain väljästi tai viitteellisesti muumikirjaa Vaarallinen juhannus. Tekstissä oli aivan kummallisia ja irralliselta tuntuvia repliikkejä (varsinkin oopperan lopussa), eikä koko juoni oikein vakuuttanut oopperatalon tapahtumien osalta. Toinen miinusmerkki tulee solisteista, joiden taso oli – vaihtelu huomioiden – enintään keskinkertainen. Ei tietysti pitäisi olla kovin ankara, kun lähes kaikki solistit olivat vasta opiskelijoita, mutta kyllä muutama opinnoissaan jo pitkälle ehtinyt laulaja suoriutui tänään luvattoman heikosti.

Mia Heikkinen oli aivan mainio pippurinen energiapakkaus Pikku Myynä. Myös Sampo Martikainen teki vakuuttavaa ja tasalaatuista suoritusta Muumipeikkona. Muumimammana kuultiin Outi Rättöä ja Muumipappana Ronnie Karlssonia. Niiskuneiti oli Anna Ginström, Rouva Vilijonkka Heljä Viirakivi, Miisa (edellisen kotiapulainen) Sanna Iljin ja Emma (oopperan tarpeistonhoitaja) Maija Nuorteva. Nuuskamuikkusen pienemmän roolin teki Wille Enckell. Lisäksi lavalla nähtiin viisi puita ja oopperadiivoja esittänyttä henkilöä sekä joukko Hattivatti-lapsia.

Viihdyttävä Candide Vaasassa

28.1.2017 Leonard Bernsteinin ooppera Candide Vaasan kaupunginteatterissa

Bernsteinin Candide sai Suomen ensiesityksensä Vaasassa tammikuussa 2015. En harmikseni päässyt tuolloin paikalle, mutta onneksi nyt tarjoutui uusi tilaisuus: Vaasan Ooppera toi tuotannon lavalle repriisinä, joten oli ilmeistä että kotimatka Oulusta kulkisi Vaasan kautta! Uusintaensi-ilta oli jo 13.1. ja nyt olisi vuorossa viimeinen esitys.

Jorma Uotisen ohjausta ja koreografiaa kehuttiin kovasti pari vuotta sitten, ja ihan aiheesta. Kepeästä, operettimaisesta Candidesta oli tehty hyvää viihdettä, jossa oli paljon oivallusta ja värikkyyttä. Tätä tuki mainiosti Jukka Salmen suomentama libretto, joka on kyllä etääntynyt melkoisesti pohjana olevasta Voltairen romaanista Candide, ou L'optimisme vuodelta 1759. Ja kun ohjaajana on Uotinen, niin tietenkin mukana oli tanssia kuvittamassa monia kohtauksia ja välisoittoja. Taitavan tanssikvartetin muodostivat Riku Lehtopolku, Oona Leinonen, Antti Nieminen ja Lina Winberg.

Lavastuksen ja puvut oli suunnitellut ahvenanmaalainen Maria Antman. Valoista vastasi Kimmo Häyhä ja projisoinneista Teemu Vähänen. Lämmitysproduktion kapellimestari oli vaihtunut Jari Hiekkapelloksi. Hän piti Vaasan kaupunginorkesterin kanssa vauhdikasta tunnelmaa yllä - tähän Bernsteinin vetävä ja humoristinen musiikki tarjosi helpot eväät. Vaasan Oopperakuoro onnistui joissakin numeroissaan, mutta usein laulamista vaivasi eriaikaisuus - ehkä kaikki eivät nähneet kapellimestaria tai muistaneet seurata hänen lyöntiään?

Päärooleissa olivat Ville Salonen (Candide), Mia Heikkinen (Cunegonde), Mika Nikander (Pangloss ym.), Frank Berger (Maximilian), Isa Lindgren-Backman (Paquette) ja Ulla Raiskio (Vanha rouva). Solistien taso oli sanalla sanoen kirjava. Salonen oli tänään hyvässä vedossa, mutta esityksen tähti oli ilman muuta Heikkinen. Huikeaa koloratuuritaituruutta ja ammattimaista esiintymistä! Nikander ja Raiskio olivat varsin vakuuttavia, vaikka pientä moitteen sijaa lauluun jäikin. Berger ja Lindgren-Backman sen sijaan olivat kovin epätasaisia ja lauloivat eräät osuutensa aivan penkin alle. Joihinkin pienempiin rooleihin oli nostettu kuoron jäseniä, mikä oli huono ratkaisu - heistä kellään ei ollut riittävää osaamista solistitehtäviin.