Viihdyttävä Candide Vaasassa

28.1.2017 Leonard Bernsteinin ooppera Candide Vaasan kaupunginteatterissa

Bernsteinin Candide sai Suomen ensiesityksensä Vaasassa tammikuussa 2015. En harmikseni päässyt tuolloin paikalle, mutta onneksi nyt tarjoutui uusi tilaisuus: Vaasan Ooppera toi tuotannon lavalle repriisinä, joten oli ilmeistä että kotimatka Oulusta kulkisi Vaasan kautta! Uusintaensi-ilta oli jo 13.1. ja nyt olisi vuorossa viimeinen esitys.

Jorma Uotisen ohjausta ja koreografiaa kehuttiin kovasti pari vuotta sitten, ja ihan aiheesta. Kepeästä, operettimaisesta Candidesta oli tehty hyvää viihdettä, jossa oli paljon oivallusta ja värikkyyttä. Tätä tuki mainiosti Jukka Salmen suomentama libretto, joka on kyllä etääntynyt melkoisesti pohjana olevasta Voltairen romaanista Candide, ou L'optimisme vuodelta 1759. Ja kun ohjaajana on Uotinen, niin tietenkin mukana oli tanssia kuvittamassa monia kohtauksia ja välisoittoja. Taitavan tanssikvartetin muodostivat Riku Lehtopolku, Oona Leinonen, Antti Nieminen ja Lina Winberg.

Lavastuksen ja puvut oli suunnitellut ahvenanmaalainen Maria Antman. Valoista vastasi Kimmo Häyhä ja projisoinneista Teemu Vähänen. Lämmitysproduktion kapellimestari oli vaihtunut Jari Hiekkapelloksi. Hän piti Vaasan kaupunginorkesterin kanssa vauhdikasta tunnelmaa yllä - tähän Bernsteinin vetävä ja humoristinen musiikki tarjosi helpot eväät. Vaasan Oopperakuoro onnistui joissakin numeroissaan, mutta usein laulamista vaivasi eriaikaisuus - ehkä kaikki eivät nähneet kapellimestaria tai muistaneet seurata hänen lyöntiään?

Päärooleissa olivat Ville Salonen (Candide), Mia Heikkinen (Cunegonde), Mika Nikander (Pangloss ym.), Frank Berger (Maximilian), Isa Lindgren-Backman (Paquette) ja Ulla Raiskio (Vanha rouva). Solistien taso oli sanalla sanoen kirjava. Salonen oli tänään hyvässä vedossa, mutta esityksen tähti oli ilman muuta Heikkinen. Huikeaa koloratuuritaituruutta ja ammattimaista esiintymistä! Nikander ja Raiskio olivat varsin vakuuttavia, vaikka pientä moitteen sijaa lauluun jäikin. Berger ja Lindgren-Backman sen sijaan olivat kovin epätasaisia ja lauloivat eräät osuutensa aivan penkin alle. Joihinkin pienempiin rooleihin oli nostettu kuoron jäseniä, mikä oli huono ratkaisu - heistä kellään ei ollut riittävää osaamista solistitehtäviin.