Bravo Maestro!

9.3.2018 Tapiola Sinfonietta, joht. Jorma Panula, sol. Tami Pohjola, viulu Tapiolasalissa Espoossa

Tapiola Sinfoniettan 30-vuotisjuhlakonsertin otsikoksi oli annettu ytimekkäästi Panula. Suomalaisten maestrojen maestro oli itseoikeutettu johtajavalinta tälle konsertille - olihan hän orkesterin ensimmäinen kapellimestari 1980-luvun lopulla. 87-vuotias Jorma Panula vierailee enää harvakseltaan orkesterinjohtajana, mutta jatkaa edelleen aktiivisesti uusien kapellimestarien kouluttamista Panula-Akatemian puitteissa.

Juhlakonsertin ohjelmana oli hieno kokoelma Panulan valitsemaa suomalaista musiikkia. Sibeliusta hän ei kuulemma valinnut, koska sitä soitetaan muutenkin joka paikassa; tuo kappale päätyi ohjelmaan orkesterin puolelta annettuna.

Konsertti alkoi Nils-Eric Fougstedtin Passacaglialla ja jatkui suuresti rakastamallani Einojuhani Rautavaaran Divertimentolla jousiorkesterille. Pakollisena Sibeliuksena kuultiin Belsazarin pidot -orkesterisarja Hjalmar Procopén näytelmään sävelletystä musiikista.

Väliajan jälkeen kuultiin Aulis Sallisen Viulukonsertto. Tavattoman lahjakkaan Tami Pohjolan solistiosuus keskusteli saumattomasti Panulan ja orkesterin kanssa. Pohjola soitti Suomen Kulttuurirahaston omistamalla Guadagnini-viululla, jonka sointi oli samettia korville. Päätösnumerona oli Uuno Klamin Merikuvia, josta Panula oli jättänyt viidennen osan (Scène de ballet) pois. Ehkä mieluummin olisi saanut poistaa viimeisen osan Ravelin Bolero-plagiaatteineen...

Iäkkään maestron johtamista oli lumoavaa seurata ja etenkin kuunnella. Viimeksi Panulan konsertissa istuessani hän vaikutti jotenkin väsähtäneeltä ja ponnettomalta, mutta nyt moisesta ei ollut tietoakaan. Mies pursusi energiaa (siinä määrin kuin hänen ikäisensä nyt voi), ja esimerkiksi käsien liikeradat olivat usein yllättävän laajoja ja reteitä. Kaikkien kappaleiden varmat ja tasapainoiset tulkinnat tekivät vaikutuksen.