Lahden Oopperan kulttuuriteko
14.10.2017 Oskar Merikannon ooppera Pohjan neiti Pikkuteatterissa Lahdessa
Monet tuntevat Oskar Merikannon Pohjan neidin mainintana suomalaisen musiikin historiassa - onhan se ensimmäinen suomenkieliseen librettoon (Antti Rytkönen Kalevalan mukaan) sävelletty ooppera. 30-vuotiaan säveltäjän ooppera voitti vuonna 1898 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpailun - ainoana osallistujana. Jo 1891 oli suomenkielistä oopperaa yritetty metsästää vastaavalla kilpailulla, mutta silloin osallistujia ei ilmaantunut yhtäkään.
Merikannon ooppera kantaesitettiin kokonaisuudessaan vasta 1908 Viipurissa, säveltäjän itsensä johtamana. Helsingissä teos pääsi näyttämölle vielä samana vuonna ja 1910-luvun aikana sitä esitettiin Savonlinnassa, Joensuussa ja Oulussa. Ja sitten tulikin yli 80 vuoden tauko, johon vaikutti osaltaan se, että teoksesta oli olemassa vain käsin kirjoitettu, lähes lukukelvoton nuottimateriaali.
Suomen itsenäisyyden aikana Pohjan neitiä on kuulemma esitetty kesinä 1999 ja 2001 Vesannolla, mikä oli itselleni uusi tieto. Nuo esitykset ovat joka tapauksessa jääneet harvojen herkuksi, joten Lahden Oopperan uusi tuotanto on todellinen kulttuuriteko. Sopii vaan kysyä, miksi Kansallisooppera ei edes itsenäisyyden juhlavuonna ole ryhtynyt vastaavaan?
Lahtelaisten produktio jätti hyvästä yrityksestä huolimatta vähän kömpelön vaikutelman. Jermo Grundströmin ohjauksessa oli paljon hyvää, mutta myös harrastelijamaista toteutusta. Mielikuvaa lisäsi niukka pienen budjetin lavastus. Kuoron jäsenten pienet solistiset osuudet menivät pääsääntöisesti penkin alle, mutta kuoron yhteissointi oli ajoittain yllättävän hieno. Lavalla oli myös Lauletaan Viittoen -kuoron viittomakielisiä tulkitsijoita.
Ennakkotiedoissa solisteiksi ilmoitetut Jaakko Kortekangas ja Niall Chorell olivat vaihtuneet Juha-Pekka Mitjoseksi (Väinö) ja Kimmo Turuseksi (Ilmari). Hekin olivat flunssassa tai ainakin toipilaana, mutta tekivät siitä huolimatta illan vahvimmat suoritukset; tosin Turusen ääni alkoi pettää kolmannessa näytöksessä. Pirjo Leppäsen (Pohjan neiti) ääneen en ihastunut suuremmin tälläkään kertaa. Anne Korpelainen suoriutui tyydyttävästi Louhen osasta ja Tiina Vilkuna-Rössi jopa paremmin pienestä Annikin roolista.
Illan parhaat pisteet annan ilman muuta Jenna Ristilälle, joka vastasi pianon ääressä musiikista koko parin tunnin ajan. Taitavaa pianismia, joka teki oikeutta Merikannon romanttiselle sävelkielelle ja hienoille laulumelodioille. Vaan olisipa mahtavaa kuulla tämä ooppera joskus alkuperäisenä orkesteriversiona. Kuka työstäisi nuottimateriaalin esityskuntoon?
Jaa, jaa. Oopperanharrastaja, joka ei osaa sen enempää laulaa kuin soittaa pianoakaan. Silti kirjoittaa "painavia" mielipiteitä ammatti-ihmisten tekosista. Häntä ei kiusannut pianistin suorastaan epämusikaalinen kiire, kuoron hätistäminen kiilaamalla ja laulajien saamien aplodien päälle soittaminen. Sopraanon haukkumisen hän pistää selkärangattomasti naapurin suuhun. Korkeilla sopraanoilla on usein korkeiden sopraanojen sointi, eikä veli näytä blogiensa perusteella pitävän sellaisesta yleensäkään. Jätettäköön hänen mielipiteensä siis omaan arvoonsa. Pohjan neiti on ammattilaisen silmin ja korvin kaiken kaikkiaan suositeltava esitys. Sopii vain toivoa, että Lahdessa saataisiin jälleen aikaan laajempaakin oopperayhteistyötä. Mikä siinä on, että se pitää aina lopettaa ja aloittaa uudestaan...
VastaaPoistaMelkein arvasinkin, että tästä julkaisustani joku saattaa pahoittaa mielensä - ja ehkä ihan aiheesta. Myönnän, että sopraanomme lyttääminen ei ollut asiallista ja olin jo aikeissa muuttaa tekstiä ennen kommenttisi saapumista. Myönnän senkin, että korkeat sopraanot eivät ole suosikkilistani kärjessä, mutta kyllä blogistani löytyy suitsutusta myös tuohon fakkiin kuuluville laulajille - silloin kun he ovat mielestäni olleet ensiluokkaisia.
VastaaPoistaIkävää, jos muutamat kriittiset mielipiteeni jättivät päällimmäiseksi sen mielikuvan, etten olisi arvostanut lahtelaisten työtä tai pitänyt esitystä suositeltavana. Päinvastoin! Ilman muuta kaikkien olisi syytä rynnätä täyttämään katsomo jäljellä olevissa esityksissä.
On hyvä tiedostaa se, etten lataa teksteihini kaikkia mieleen tulleita asioita tai luonnehdintoja, sillä yritän pitää julkaisut aika lyhyinä. Ja mitä tulee tuohon omaan osaamiseeni, niin eiköhän se ole ilmiselvää itseironiaa. Tosin onhan ihmisellä oikeus kirjoittaa mielipiteitään ja arvostella esityksiä täysin diletanttinakin. Ja muut saavat kaikin mokomin jättää sellaiset kirjoitukset omaan arvoonsa, kuten ehdotitkin.
Tuosta kommenttisi lopusta olen samaa mieltä ja toivon aiemman oopperayhteistyön paluuta Lahteen.
Muokkasin hieman tekstin viidettä kappaletta.
VastaaPoistaMielensäpahoittajat ovat erikseen. Usein pahimpia kriitikoita ovat sellaiset, joilla on vähiten kompetenssia; arvostamiseen tarvitaan enemmän tietoa ja kokemusta kuin arvostelemiseen. Veli otti onkeensa.
VastaaPoista