Holliger hurmasi

7.4.2017 Radion sinfoniaorkesteri, joht. Heinz Holliger, sol. Isabelle Faust, viulu Musiikkitalossa Helsingissä

RSO:n perjantai-illan konsertin aloitti maestro Heinz Holligerin oma kappale, Tonscherben vuodelta 1985. Yhdeksänosainen teos oli sirpaleisuudestaan huolimatta hyvin puhutteleva ja jännittävä. Holliger on ikäisekseen (toukokuussa 78 vuotta) erittäin pirteä ja liikkuvainen sekä hurmaavasti hymyilevä kapellimestari, jonka johtamista oli mukava seurata.

Toisena numerona oli Alban Bergin Viulukonsertto. En ole aiemmin ihastunut siihen mitenkään suuremmin, mutta nyt Holliger ja viulusolisti Isabelle Faust tekivät niin iskevän ja hienon tulkinnan, että jouduin muuttamaan kantaani. Eihän Bergin konsertto ole yhtään hullumpi kappale! Faustin suvereeni soitto oli ehkä jotenkin viileän ja etäisen oloista, mutta juuri se tuntui sopivan täydellisesti tähän esitykseen. Ylimääräisenä Faust soitti Holligerin 4 Hommages für Violine solo -teoksesta lyhyen surumielisen Musette funebre -osan. Maestrokin saapui kuuntelemaan ja nosti itselleen tuolin ovensuuhun.

Väliajan jälkeen Holliger johdatti meidät Schumannin maailmaan Sinfonian nro 2 C-duuri merkeissä. Pidin erityisesti kolmannen osan herkän kauniista ja rauhallisesta tunnelmasta. Esitys oli laadukasta työtä kaikin puolin.

Varsinaisen konsertin jälkeen oli halukkaille vielä tarjolla parikymmenminuuttinen Myöhäisillan kamarimusiikki -osuus, tällä kertaa vaskipuhaltajien voimin. Musisoimassa olivat Jukka Harju (käyrätorvi), Jouko Harjanne ja Tomas Gricius (trumpetti), Teppo Alestalo (pasuuna) sekä Anders Hauge (tuuba).

Renessanssi- ja barokkimusiikista muodostunut ohjelma alkoi parilla pikkukappaleella: Giovanni Gabrielin Canzona per Sonare nro 4 ja J. S. Bachin Contrapunctus I teoksesta Die Kunst der Fuge. Kolmantena kuulimme viisi renessanssitanssia Tielman (Tylman) Susaton teoksesta Danserye (1551). Siinä mukana oli myös lyömäsoittaja Kazutaka Morita. Hienoja esityksiä kaikin puolin - vielä kun olisi kuultu kappaleet periodisoittimin!