Väkevä ihmiskohtaloiden kuvaus Verdiltä

27.2.2016 Giuseppe Verdin ooppera Kohtalon voima Tampere-talossa

Ehdin vielä Saksan-matkan jälkeen Tampereelle katsomaan Kohtalon voiman (La forza del destino) viimeisen esityksen. Tämä Verdin mestariteos sai kantaesityksensä Pietarissa 1862 ja uudistettuna versiona Milanossa 1869. Suomessa oopperaa on esitetty kovin harvoin. Ensiesitys nähtiin vasta vuonna 1973 Kansallisoopperassa! Se on myös jäänyt talon toistaiseksi ainoaksi tuotannoksi. Savonlinnan Oopperajuhlilla Kohtalon voima nähtiin vuonna 1998.

Odotukseni olivat Tampereen produktion suhteen korkealla, ja ne kyllä täyttyivät. Tampere Filharmonia ja Heikki Liimolan valmentama Tampereen Oopperan kuoro tekivät laatutyötä Santtu-Matias Rouvalin johdolla. Rouvali löi puikollaan reippaasti (jo alkusoitossa mukavan nopea tempo) mutta tarkasti ja yhteispeli lavalla olleiden kanssa sujui hyvin.

Johanna Rusanen-Kartano oli itseoikeutetusti esityksen tähti Leonorana. Häneltä löytyi herkkiä sävyjä ja kauniita pianissimoita, mutta tarvittaessa myös dramaattista voimaa ja huikeaa kantavuutta orkesterin pauhun yli. Mika Pohjonen yllätti positiivisesti Alvarona - aivan ensiluokkaista tenorilaulua häneltä! Carlon osassa oli bulgarialainen baritoni Kiril Manolov ja Isä Guardianona hänen maanmiehensä basso Giorgi Kirof. Ihastuin Kirofin muhkeaan ääneen kovasti. Preziosillan roolin esittäneen Niina Keitelin kerrottiin olevan sairaana, mutta ei sitä kyllä laulusta havainnut - hienoa työtä häneltäkin. Baritoni Heikki Kilpeläinen oli vakuuttava Fra Melitone.

Kohtalon voiman oli ohjannut Kari Heiskanen, jonka näkemys välittyi kirkkaana katsomoon saakka. Selkeä ja konstailematon ohjaus, jossa ei tarvinnut liikaa miettiä salattuja tarkoitusperiä, viitteitä tai symboliikkaa. Lavastuksesta vastasi Markku Hakuri, puvuista Riitta Anttonen-Palo ja valosuunnittelusta Olli Lehtinen. Koreografina toimi Mari Rosendahl.