Hautajaisista ylösnousemukseen

9.2.2016 Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro, joht. Michael Güttler, sol. Tuija Knihtilä ja Miah Persson Musiikkitalossa Helsingissä

Michael Güttler on ylikapellimestarikaudellaan lisännyt Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron konserttitoimintaa saksalaisen mallin mukaan. Eikä siinä mitään, kyllä yleisöä tuntuu riittävän kohtalaisesti näihinkin tilaisuuksiin, ja orkesterille tekee varmasti hyvää treenata ja soittaa välillä muutakin kuin oopperamusiikkia.

Musiikkitalon konsertti oli omistettu Kansallisoopperan pitkäaikaisen ylikapellimestarin, hiljattain kuolleen Ulf Söderblomin muistolle. Ohjelmassa oli Mahlerin Sinfonia nro 2. Konserttisalin akustiikka oli tällaiseen esitykseen varmasti paljon parempi kuin Kansallisoopperan, ja mahtavan kokoinen soittajistokin sopi lavalle kivuttomasti. Oli mukavaa nähdä oopperan muusikoita pitkästä aikaa, he kun normaalisti piilottelevat monttunsa hämärissä. Kuoro oli sijoitettu katsomoon lavan taakse.

Sinfonia eteni elämän ja kuoleman teemojen ja kysymysten kautta ylösnousemukseen ja toivoon ikuisesta elämästä. Güttler teki orkesterin kanssa upeaa työtä, joskin paikoin johtamisen tarkkuus kärsi ja fraasien loput jäivät hieman ylimalkaisiksi. Kapellimestarimme tavoitti kuitenkin hienosti teoksen osien erilaiset tunnelmat: surumarssin sävelmistä siirryttiin hetkessä tanssahtelemaan ländlerin tahdissa. Orkesterin soitossa oli muutaman kerran pientä epätarkkuutta ja -vireisyyttä (voi voi trumpetit!), mutta kokonaisuudesta olin kuitenkin vaikuttunut.

Mahlerin sinfoniat eivät ole suurimpia suosikkejani, mutta tästä kakkosesta kyllä pidän - varsinkin neljännestä ja viidennestä osasta, joissa saadaan lauluakin mukaan. Mezzosopraano Tuija Knihtilä teki samettisella äänellään aivan upean tulkinnan, ja varsin hyvin ruotsalainen sopraano Miah Perssonkin lauloi hieman varovaisen alun jälkeen. Ammattitaitoista kuoroa oli ilo kuunnella, varsinkin hyrisevät bassot suorastaan hyväilivät sielua.