Epätasainen konsertti Semperoperissa

12.2.2016 Oper ohne Grenzen -konsertti Semperoper Dresdenissä

Tälle illalle olin ostanut lipun Händelin Orlando-oopperaan. Mutta Semperoper Dresdenpä perui näytöksen ja järjesti sen sijaan konsertin avoimuuden ja kansainvälisyyden puolesta teemalla Oper ohne Grenzen. Vastaava konsertti pidetään useassa muussakin Saksan suurimmista oopperataloista. Konsertille ei kuulemma löytynyt muuta sopivaa ajankohtaa, niin piti sitten perua lähes loppuunmyyty oopperaesitys. Aika luokatonta toimintaa Semperoperin tasoiselta instituutiolta!

Konsertin avausnumerona oli Beethovenin Fidelion alkusoitto, jossa Sächsische Staatskapelle Dresdeniä johti Sebastian Weigle. Tämän jälkeen kuultiin Verdin Don Carlosta neljä numeroa, jotka johti Asher Fisch. Ensin Massimo Giordano ja Christoph Pohl lauloivat Carlon ja Rodrigon dueton. Giordanon suoritusta vaivasi hienoinen "yliyrittäminen"ja hän myöhästyi parissa sisääntulossa. Pohlin jämäkkää ja vakuuttavaa laulua oli ilo kuunnella.

Toisena esiintyi konkari René Pape, joka lauloi Filipin aarian Ella giammai m'amò. Suoritus oli hämmästyttävän epätasainen, ei lainkaan Papen normaalia tasoa. Osa fraaseista kuultiin lumoavan kauniina ja osa meni sitten lähes penkin alle. Esimerkiksi aarian ensimmäisen amorin Pape lauloi täysin nuotin vierestä ja pianissimoita hän ei saanut toimimaan juuri lainkaan. Esitystä häiritsivät myös kahden kännykän soittoäänet aarian alkupuolella.

Elisabettan aarian Tu che le vanità esitti Barbara Haveman. Hän oli tyylikäs ja ilmaisuvoimainen laulaja, joka osasi annostella tunnetta numeroonsa juuri sopivasti. Viimeisenä Verdi-numerona kuulimme Rodrigon aarian, jonka lauloi Bogdan Baciu. Hän oli paitsi nuori ja komeaääninen laulaja, myös sellainen äänitykki että korviin suorastaan koski! Roolissaan hän ei tuntunut olevan sisällä lainkaan, sillä mitään sävyjä laulamisesta ei löytynyt - ainoastaan volyymia!

Italialaisesta repertuaarista kuultiin vielä Cavaradossin aaria Puccinin Toscasta. Sen lauloi konsertin alussa esiintynyt Massimo Giordano, ja nyt hän teki oikein hyvän vaikutuksen. Tunnetta ja tulkintaa oli vaikka muille jakaa!

Kapellimestari vaihtui jälleen Sebastian Weigleksi. Aluksi bassobaritoni Nathan Berg esitti Greminin aarian Tšaikovskin Jevgeni Oneginista. Hänen laulamisensa oli ajoittain kireää tai rasittuneen kuuloista ja venäjän ääntämys ei ollut aivan kohdallaan.

Sitten siirryttiin Mozart-osuuteen, jonka aloitti Wenwei Zhang. Hän lauloi Taikahuilusta Sarastron aarian In diesen heil'gen Hallen. Zhangin ääni on hieno, mutta esiintyminen oli yksitotista ja pökkelömäistä. Lisäksi saksan lausumisessa oli virheitä. Toiseksi hän esitti Taikahuilun finaalinumeron Die Strahlen der Sonne yhdessä Sächsischer Staatsopernchor Dresdenin kanssa.

Pirteä Sonia Prina lauloi Farnacen aarian Mozartin Mitridatesta. Hänen äänensä oli persoonallinen, mutta tulkinta oli ronskin ja karhean puoleinen. Olisin kaivannut enemmän hienostuneisuutta.

Sitten seurasi viisi numeroa Figaron häistä, ensin alkusoitto orkesterin pontevana esityksenä. Jenny Carlstedt aloitti Cherubinon aarialla, joka oli aivan täysosuma näyttelemistä myöten. Carlstedt todellakin oli epävarma nuorimies! Seuraavaksi Iulia Maria Dan lauloi Kreivittären aarian. Hän oli teknisesti taitava ja kaunisääninen laulaja, mutta jotenkin suoritus vaan jätti minut kylmäksi. Ei osunut eikä uponnut!

Elena Tsallagova pääsi seuraavaksi lavalle Susannan resitatiivin ja aarian kanssa. Hän oli pikkusievä ja sulokas laulaja, jonka parhaat vuodet ovat vielä kaukana tulevaisuudessa. Osuuden päätti Figaron häiden loppukohtaus, jossa oli mukana lisää suomalaisväriä: Carlstedtin lisäksi myös Dan Karlström. Tasapainoinen ensemble-numero oli hienoa kuultavaa.

Konsertti päättyi itsensä Christian Thielemannin johdolla. Orkesteri, kuoro ja solistit esittivät Beethovenin Missa Solemniksesta osat Sanctus ja Benedictus. Solistit Camilla Nylund ja Elisabeth Kulman olivat aivan upeita. Kyllä miessolistit Daniel Behle ja Georg Zeppenfeldkin asiansa osasivat, mutta jäivät vähän paitsioon. Konserttimestari Matthias Wollong soitti viulusoolonsa huikaisevan kauniisti. Ilman muuta paras esitys mitä olen tästä teoksesta koskaan kuullut!